Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Voi, kuinka se sille on ihanaa, joka kaiken sen kadotti kerran, joka häkistä katseli maailmaa ja näki vain vaaksan verran, joka etsi kauneutta, elämää, ja näki vain markkinavilinää, ja näki räyhäävän raakuuden, tyhmyyden niit' aikoja unhota en.
Kulkiessaan noilla pyhillä seuduilla herää matkailijassa syvä tarve muistella tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet Jumalan kansan elämään. Sen kautta helpottuvat matkan vaikeudet ja katoomatoin kuva seuduista jääpi muistiin; Jumalan kaikkivalta, vanhurskaus ja laupeus vaikuttavat sen kautta niin valtavasti mielialaan, ettemme koskaan elämässä sitä unhota.
"Se johtuu kai siitä, etten minä milloinkaan unhota". "Mitä sinä sanot? Etkö sinä voi unhottaa?" Dora pudisti päätänsä. "Minä tuskin uskon". "Onko joku kiintynyt sinun sieluusi niin, että..." Dora nauroi, vaikka hän oli juhlallisessa mielentilassa.
Uskokaa minua, tuo vanha ukko, joka jo on melkein kuin lapsi, ei unhota sitä niin pian; hän mutisee siitä päivät pitkät itsekseen. Ja Ingrid kenpä voisi, häntä nähdessään, luulla hänessä piilevän mitään suurta ja jaloa; niin halvalta ja vähäpätöiseltä hän näyttää. Mutta eipä moni olisi tehnyt niinkuin hän.
Sinä näytät urhealta ja semmoisia poikia minä tarvitsen tänä päivänä, sillä minä aion vaatia Venäläisiä semmoiseen leikkiin, jota eivät he vähällä unhota". Kyösti juoksi pois, eikä kulunut pitkää aikaa, ennenkuin hän oli puettuna jääkärin pukuun. Tämä taistelutapa oli hänelle mieluisinta ja sentähden hän valitsi sen.
Ja hetken vaiti oltuaan, sanoi hän, viekas hymy huulillaan, talossa löytyvän vielä jonkun, joka kumminkaan ei unhota minua, joka soisi niin kuin hänkin, ehkä vielä hartaammin, etten menisi merelle, vaan jäisin hänen luokseen.
Ilo välähti Miihkalin kuihtuneista, kalpeista kasvoista ja hän kysyi: »Jos laulu vielä kerran jaksaa kaikua Keuruun seuduilla, niin se ei unhota minua; sano, uskotko sen? Vaikka minä olen ainoastaan tahtonut, vaan en jaksanut?» »Siitä olen varma, sillä kansamme ei voi unhottaa sankareja, jotka ovat taistelleet, niinkuin Yrjö ja sinä.»
Jätän teidät nyt näiden vanhojen ystäväinne seuraan, sillä tiedän, että ne ovat nyt mielestänne mieluisimmat, mutta muistakaa, että ette unhota uusia ystäviänne vanhojen tähden». Siten hän hymyillen varoitteli minua ja poistui. Vanhoista ystävistä oli Dickens mielestäni läheisin ja viehättävin. Otin erään hänen teoksensa ja aloin lukea.
Hänen mieleensä johtui silloin yht'äkkiä Kari, koti, pieni Jon. Pilvi peitti auringon. Minulla on vaimo ja lapsi, sanoi hän tyynesti. Kyllä emme unhota niitä, sanoi Ole Bull, Kun nyt lähdet minun mukaani kaupunkiin, niin saat yhdessä kanssani soittaa soittajaisissa, ja silloin sinä ansaitset sata taalaria illassa, sen sijaan kuin nyt saat kolme.
"Sinä et unhota meitä, sisar?" äitini sanoi. "Minä en koskaan unhota teitä", hän lausui samalla syvällä, hiljaisella, vakavalla, kai'uttomalla äänellä, joka ei näyttänyt milloinkaan heltyneen inhimillisistä tunteista, vaan ainoastaan gregorianisissa virsissä urkujen soidessa. Ja sanat kaikkuvat sydämessäni vielä tänä hetkenä niinkuin ruumiinkellot. Hän ei koskaan unhota meitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät