Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Päivä aikaa meidän oli mahdollinen salata asia Fritz'iltä, mutta ei kauemmin. Toisena iltana siitä, kuin Eva sairastui, minä tapasin Fritzin seisomasta huoneessa akkunan luona, katsellen kadulle. Minä en unhota milloinkaan sitä kauhua, joka asui hänen silmissään, kun hän kääntyi akkunasta minuun. "Elsa", hän sanoi, kuinka kauan ovat nuot valkeat palaneet kaduilla?" "Viikon päivät", minä vastasin.
"Minä en jouda nyt kertomaan, vaan luultavasti me tapaamme toisemme vielä tänään. Minä toivon olevani vankihuoneella iltapäivällä. Kysynkö minä teitä? Hyvä! En unhota!" Näillä jäähyväissanoilla hän läksi ulos; eikä edes katsonut taakseen vankeihin, ennenkuin jo sulkivat oven hänen perästään.
"Vaan ettehän toki unhottane, että te minulle lupasitte?" jatkoi hän vielä, leikkiä laskien. Jos äkkiä en olisi itseäni hillinnyt, niin olisin vastannut hänelle jotain semmoista kuin: että ennen unohtaisin olevani olemassa. Minä vastasin hänelle kuitenkin niin rauhallisella äänellä kuin mahdollista vaan sen, ett'en minä sitä asiaa unhota. "Mutta kukapaties ette tunne minua?"
Minä en koskaan unhota, kuinka näin tämän kaatuvan selin kovalle tielle ja makaavan siinä avopäin ja hiukset kaikki valkoisina pölystä; enkä myöskään, kuinka hän, kun vähän matkan päästä katsoin taaksepäin, istui polulla tienviereisellä penkerellä ja shaalinsa kulmalla pyyhki verta kasvoistansa, sillä aikaa kuin kattilanpaikkuri astui eteenpäin.
Ja ootteko silloin te itkeneet ja hyviä olleet ja hymyilleet, oi, ootteko silloin te lempinehet? Sitä lempeä unhota et. Oi, ootteko silloin te lempineet sitä tyttöä tummatukkaa ja ootteko silloin te rakastaneet joka puuta ja joka kukkaa? Ja oliko veli joka ihminen? Ilo loistiko silmistä jokaisen? Ja oliko kaikilla kasvoillaan: Niin kaunis, kaunis on maa.
En koskaan unhota sitä matkaa Savon ihanilla vesillä. Ja ne silmät, ne silmät! Ne seuraavat mua hautaan saakka. Siellä perillä oli kansanjuhla ja arpajaiset maanviljelysnäyttelyn yhteydessä. Paljo kaupunkilaisia ja vielä enemmän maalaisrahvasta. Oli tyttöjä, joita olin ennen nähnyt ja katsellutkin. Mutta mitä ne nyt olivat hänen rinnallaan?
Mitä pitää minun antaa sinulle kiitollisuuteni todistukseksi? Kas tässä, ota tämä taikakalu. Sinä et tiedä mistä hyvästä saat kiittää sitä, sinä et tiedä mitä se maksaa minulle. Jää hyvästi, jos joku sinun läsnäollessas sanoisi minua pelkuri-raukaksi, niin älä unhota että olen ollut sinun vieraas ja ystäväsi.
Kun heidän armeijansa taas ovat maahan ruhdotut, saavat he, toivon minä, muistomarjan, jota he eivät äkkiä unhota." "Heidän armeijansa ovat niin suuret ja he ovat niin tuimat ja urhoolliset!" lausui Helena. "Entä siten? Roman armeijat eivät milloinkaan katso vaan lukumäärää, kun he barbarilaisia vastaan taistelevat.
Kelpo mies, harvinainen, tuo perämies Lind; ei unhota vanhoja ystäviä siltä ajalta, kuin hän juoksi poikana täällä ... tahtoi tulla tänne sanomaan jäähyväiset tänä iltana ... huvittaa istua kuuntelemassa vanhan Lolland'in jätkän kertomuksia." "Aika vähissä, näenmä!" sanoi hän, kun Rejer yht'äkkiä nousi seisaalleen. "Niin, niin, hyvästi, harvinainen ystäväni!
Niin kuin sanottu, tämä tapahtui alussa: Sakris oli ollut Nelmasta erossa vasta viikon päivät. Sakris pysähtyi siis tylsäpäisen eteen ... ja alkoi haukkua hänelle naisia. Kertoi, minkälainen nainen hänellä oli ollut: varastanut häneltä ... karannut ... ja petkuttanut hänet. Sakris naurahti: Kun menet naisen luokse, älä unhota ottaa mukaasi ruoskaa, se on viisaan Sara Hustan puhetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät