United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässä walossa huomasin, ettei tämä maailma olekkaan niin paha ja suuri waiwanpesä kuin olin itselleni uskotellut, kunhan waan ymmärtää siitä oikein nauttia. Turhaan niitä, näenmä, huolia ja murheita kantaa, ajattelin minä. Ihmiset näyttiwät nyt mielestäni niin kurjilta ja kehnoilta ja minä luulin näkewäni jokaisen wastaan tulijan läwitse.
Kelpo mies, harvinainen, tuo perämies Lind; ei unhota vanhoja ystäviä siltä ajalta, kuin hän juoksi poikana täällä ... tahtoi tulla tänne sanomaan jäähyväiset tänä iltana ... huvittaa istua kuuntelemassa vanhan Lolland'in jätkän kertomuksia." "Aika vähissä, näenmä!" sanoi hän, kun Rejer yht'äkkiä nousi seisaalleen. "Niin, niin, hyvästi, harvinainen ystäväni!
Hän oli myös kuullut emännän tahtovan Mattilan rikasta tytärtä miniäksensä. Tämä Mattila oli juuri Hämeenlinnan tien vieressä naapuripitäjässä; sepä sopi hyvin Ullan tuumiin. Pian oli Ulla matkansa päässä, ja hänen astuessansa talon tupaan oli onneksi emäntä yksin tuvassa. Tervehdittyänsä Ulla sanoi: »On, näenmä, matka mielessä, koska on kirkkoreki pihalla.»
"Tässäkö viini on, Maria?" "Tahdotko vieläkin pullon, poikani?" sen sinä saat, jos mulla vaan on. Ah, se oli hyvä, jopa siellä on, näenmä; tytöntynkä on löytänyt oikeata lajia. Tästä nyt Paavo havaitsi, ett'en minä ollut turhia lörpötellyt. Seuraavana aamuna riensin yksin näyttelyyn, minä olin ensimmäinen, jolle sinä päivänä ovi avattiin.
"Ei, hän on parempi, paljo parempi! Sinä taidat rakastaa äitiäni, näenmä". Minä en ymmärtänyt häntä; silmänsä kiilsivät niin kirkkaasti eikä hän näyttänyt ensinkään ylpeältä, päinvastoin, hän seisoi niinkuin rukoilevainen.
Sama viheliäinen alvokaati sinä näenmä olet vieläkin, sanoi hän tuskin kuultavasti ja istui jakkaralle. Minä löysin vanhan pistoolin Himmeliinin povitaskusta, ja hirveän suuren veitsen hänen tupestaan. Hyvä oli, ett'ei hän ollut tilaisuudessa niitä käyttämään. Mitäs nyt, Yrjö, noille kurjille tehdään, kysyi Matti.
Hänelläkin on, näenmä, työ=waatteet yllänsä ja mihin lienewätkään herras=nutut nyt joutuneet? Mutta wielä on sittenkin Mikossa niin käsittämättömän outoa, joka tekee hänen wielä lähes tuntemattomaksi woi, totta maarian! hänellä ei olekaan, näenmä, sitä isoa partaa, joka peitti puolen kaswoista!" puheli Leena, ja Mikko nosti päätänsä, katsahti äitiänsä silmiin ja naurahti.
Sanotko vielä moukaksi?" sanoi taas vanhin sälli toiselle. "Niinpä on näenmä!" tuumi toinen. Nyt alkoi Taavetti totuttuun tapaansa neuloa suristaa päitsiä ja suitsia ja niin niitä tuli kuin turkin hiasta. Sällit ja pojatkin kallistelivat päätään ja tuumivat: "Pahus sentään! Voi toki kumminkin!" Mestarikin tuli aika ajoin sisään ja katseli Taavetin neulomista.
Kerta syksymmällä kun hän taas meni Tammisaareen, tuli häntä vastaan kadulla nuori merimies, joka oli pitkä ja hoikka ikäänsä nähden, sillä hän oli vielä kovin nuoren näköinen. Poika tuo pysähtyi Elsan kohdalla ja tirkisti tarkasti tyttöä silmiin, sanoen vihdoin hyvän päivän. Elsa kääntyi myöskin katsomaan ja vastasi: "Matti se hiljankin on!" "Elsa sinä olet näenmä sittenkin", tuumi Matti.
Minä ja Matti olemme aina olleet Vilhon ja Annin ystävyyttä vastaan, mutta koska Vilho aina yhäti oli luja päätöksessään, niin uskoin minäkin vihdoin hänen puheensa. Puheesta sitä ennenkin on perää tullut, mutta hänen vakavuutensa olikin turhaa, näenmä, hänen rehelliset silmänsä valehtelivat. Sitä en silloin olisi uskonut.» Emäntä alkoi monta kertaa puhua, mutta ei saanut suun vuoroa.