Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Tuota pikaa olin täysissä tamineissa; tuossa on tikari, otan sen mukaani samoin kuin revolverinkin, ehkä kaikki matkalla tarvitaan. Lompakko putosi povitaskusta, mutta seuratkoon sekin mukana! Tuota pikaa oli myös saaliini uunin takaa paitani povessa, ja sitten oli lähdettävä. Olin jo tarkoin ennen miettinyt, miten ja mistä lävestä luikahtaisin, jos sattuisin pääsemään.
Anna vain tänne, niin minä toimitan sen Junnulle", sanoin minä. "Ei se ole vielä oikein valmiskaan", kertoi hän ja kaivoi nuttunsa povitaskusta jokseenkin paksun tukun paperia, jonka sitte levitti minun eteeni pöydälle. "Olisipa minusta jo tuossa kirjettä kerraksi", tuumailin minä ihmetellen sitä paperin paljoutta, minkä Kaaperi oli jaksanut täyteen tuhrata.
Ja oli sillä lailla vähän aikaa liikkumatta. Sitten kohosi istuilleen, otti tuolilta, takkinsa povitaskusta lompakon, ja taas kuunteli kauan oliko Henrik valveilla. Henrik oli varjossa kynttilältä, melkein pimeässä, ja teeskenteli nukkunutta, vaikka silmät olivat raollaan.
Kyllä, kyllä, virkkoi Mikko ja lähti kamarista noutamaan rahoja, kun arvasi kysymättäkin, että Janne nyt sadepäivänä haluaa mennä vaatteen ostoon. Janne otti hymyillen Mikon kädestä rahat, veti nuttunsa povitaskusta esiin mustan lompakon, jossa oli pari kymmenenmarkkasta entisiä rahoja. Nyt minä saankin vaatteet, virkkoi Janne tyytyväisenä. Kun noin sataa, niin emme suinkaan lähtene niittämään.
"Näin minä", vastasi ravintolan isäntä, "hän kääntyi pohjois-tullilie". "No mikäs tohtori siellä päin asuu?" kysyi Sivelin pilkallisesti. "Onko siitä kauvan kuin hän meni?" "Lienee pari tuntia", arveli isäntä. "Jo siitä on enemmänkin", sanottiin siihen. Könnilä oli sillä välin tempaissut Hovilaisen takin tuolin-selältä ja koetellut sen taskuja, ja veti nyt sen povitaskusta lompakon.
Monesti olen jo siirtänyt kirjeen povitaskusta sivutaskuun, monesti siihen jo tarttunut ja aikonut nakata sen hänen syliinsä. Mutta aina jää pala nielemättä. Huomenna nielaisen ... mutta kurkkuun se jää huomennakin. Kului päiviä ja kului viikkoja. Illoilla aina varmuuden vuoksi suljin kirjeeni lukittuun laatikkooni ja aamulla otin sen sieltä esille.
Kun pitkän aikaa oli syöty marjoja, niin Teppo veti takkinsa povitaskusta kaksi paperia, joitten kumpaisenkin yläreunassa näkyi Tepaston kirkon kuva. Niistä hän työnsi toisen Väinön eteen ja sanoi: »Me Tepaston rovastilta otimme valmiiksi kirjoitetut kuulutuskirjat aivan nimiä vaille. Taavalla ja Martalla ei nyt ole sen enempää jalkavaivoja, kunhan kirjoittavat näihin papereihin nimensä.
Sama viheliäinen alvokaati sinä näenmä olet vieläkin, sanoi hän tuskin kuultavasti ja istui jakkaralle. Minä löysin vanhan pistoolin Himmeliinin povitaskusta, ja hirveän suuren veitsen hänen tupestaan. Hyvä oli, ett'ei hän ollut tilaisuudessa niitä käyttämään. Mitäs nyt, Yrjö, noille kurjille tehdään, kysyi Matti.
Kyllä minä tiedän, millaisia tohtorit ovat. Niillä on rillit nenällä, hopeanuppinen keppi kädessä niin, ja sitten niillä on pikkuinen kirja, josta revitään aina lehti kerrallaan, ja siihen kirjotetaan jotakin ja sen pitää auttaa! Adelsvärdiä tämä hämmensi ja liikutti: Minullakin on kirja; tahdotko nähdä? Hän sieppasi povitaskusta muistikirjansa.
Muuan upseeri saattoi suksimiehen Cronstedtin luo. Eversti katsoi muutaman sekunnin äänetönnä nuorukaisen hoikkaa vartta, sitte sanoi hän: "Mistä sinä tulet?" Vastauksen asemasta otti nuorukainen huolellisesti käärityn paperin karkean nuttunsa povitaskusta ja ojensi sen everstille. Näkyi selvästi että poika yritti puhua, mutta hänen raskaasti hengittävästä rinnastaan tuli vaan säännöttömiä ääniä.
Päivän Sana
Muut Etsivät