United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Parasta olisi kumminki, jos ilma seisovaiselle näyttää, mennä huomenna lahden taakse", virkkoo Kölliskö, "takalon heinikon ehtisi jonaki sadepäivänä kaataa, kun ei käy etemmä meneminen". "Sehän on viisainta", myöntää isä. Kenelläkään ei tähän ole mitään muistuttamista, joten siis asia on päätetty. Tapani on siis sekä luonteensa että tapojensa suhteen semmoinen, kuin vanhanpojan arvolle sopii.
Hämehessäkin muistan muinoin sellaisen ukon sadepäivänä kaluja pihalta suojaan korjatessaan lausuneen: "Ei tule ihmisiä noista lapsirievuista, kun noin ovat kaikki kalut huiskin haiskin sateen alle jättäneet." Näistä lapsirievuista oli silloin vanhin 60, nuorin 40 vuotinen. Mikä tästä sananlaskusta tyttäriä koskee, sen jätän heidän mietittäväkseen.
Kyllä, kyllä, virkkoi Mikko ja lähti kamarista noutamaan rahoja, kun arvasi kysymättäkin, että Janne nyt sadepäivänä haluaa mennä vaatteen ostoon. Janne otti hymyillen Mikon kädestä rahat, veti nuttunsa povitaskusta esiin mustan lompakon, jossa oli pari kymmenenmarkkasta entisiä rahoja. Nyt minä saankin vaatteet, virkkoi Janne tyytyväisenä. Kun noin sataa, niin emme suinkaan lähtene niittämään.
Ja semmoista on sää ollut useampia päiviä. Yhtenä päivänä painostavan kuuma, toisena sitä seuraava lämmin sade runsaasti heruvista pilvistä. On sangen salaperäistä tuommoisena sadepäivänä, kun kaikki se maailma, joka muulloin vuorten rinteiltä näkyy, kun kaikki se elämä ja vaihtelu, jota sieltä voipi seurata, on kokonaan kadonnut. Ei tiedä mitään, mitä yläilmoissa tapahtuu.
Niin kului aika hitaasti, kunnes viimein eräänä pitkänä sadepäivänä olo tuntui nuorista sietämättömältä. He olivat joutuneet kiistaan, jostakin vähäpätöisestä asiasta, niin mitättömästä, että he sitte parin tunnin kuluttua eivät enää osanneet sanoa, mistä he olivat kiistelleetkään. Nyt istui Helena ja tunsi itsensä hyvin onnettomaksi: Erik sitä vastoin käveli, tyytymättömänä itseensä ja asemaansa.
Ja näkyyhän sitä voineen. Ajatellessaan elämäänsä näinä viitenä vuotena vai lieneekö niitä ollut kuusikin, ei niistä tullut niin lukua pidetyksi ei hän voinut ymmärtää, kuinka ne olivat kuluneet. Viikot ja kuukaudet olivat menneet melkein mitään jälkeä jättämättä, niinkuin tippuu pisara pisaran perästä tuhuttavana sadepäivänä ja putoaa hiekkaan niin hitaasti ja hermostuttavan yksitoikkoisesti.
Eikä hän nyt enää sitä muistakaan, että kuuli sieltä kärrynpyörien ritinän hän painakse makuusijoilleen, pöyhöttää päänaluisen, laskee kätensä päänsä alle ja puhelee itseksensä: Ei se tule maksamaan, jos korittain ostaa, kuin enintään viisikolmatta penniä puteli, ja se ei ole paljon päivässä maksaahan se sinukkakin sen ja jos kaksikin kuumimpana päivänä juo, niin ei sitten sadepäivänä juo yhtään maksaahan se sinukkakin sen, jos kaikki lukuun ottaa, lehmän ruuat ja hoidon ja piikain palkat ja kaikki.