Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Runoutta ja laulua ja kauneutta ja iloa ... kaikkea sitä sinä tahdoit ... tehdä kotisi yrttitarhaksi, missä kaikki kukoistaisi vain sinua varten... Ja sitten olisi minun pitänyt olla sinun taloudenhoitajasi ... ruokkia sinua hyvällä ruualla ... parsia liinavaatteita kuten äitisi ja neuloa koniompeluja, kuten sisaresi ja kutoa sukkaa kuin vanha Pilo ja ... ja..."
Salissa on kahdet kangaspuut ryökkinöiden varalla, sillä ryökkinät ovat kankaiden kutomiseen ja neulomiseen hyvin harjaantuneet. Ruustinna kun on alkuansa köyhän nimismiehen tytär ja saanut nuorena luvan henkensä ylläpidon lisäksi neuloa ja kangaspuita polkea, on itse opettanut tyttärensä noihin käsitöihin. Sitä paitse ovat tyttäret kaupungissa hankkineet etenkin neulomiseen lisä-oppia.
Viimein pysähtyy hän aivan ikkunan kohdalle, kääntää kasvojaan ylöspäin niin paljon kuin saattaa, naurahtaa pihisevästi ja sanoo: Kultu, kultu! Tyttö rupeaa tekemään käsityötään. Kukkelman alkaa kummullaan puhella kauniista ilmasta. Ja yhtäkkiä kehottaa hän: Tule kävelemään minun kanssa. Tyttö ei huomaa. Olisikohan se ... sokea? Mutta kuinka hän sitten saattaisi neuloa? Taikka kuuro?
Me väittelemme usein, minkä pyhimyksen näköinen hän on. Minusta hän tulee St. Annaan, Jumalan äidin Marian äitiin, mutta Fritzistä Egyptin St. Katarinaan, koska hän on niin kuningattaren kaltainen. Paitsi kaikkia näitä, melkeinpä olin unhottaa sitä mainitsemasta, tunnen minä useitten tätien nimet, jotka Fritz on opettanut minulle. Ja minä osaan kutoa sukkaa ja kehrätä ja neuloa ja kirjailla.
Oli yhdeksäs vuorokausi, kaikki oli hiljaista huoneessa, sillä lääkäri oli niin käskenyt; odotettiin taudin käännettä, jota ei saatu häiritä. Rouva, valvottuaan koko yön, oli mennyt huoneesensa. Dora istui yksistään sisällä. Mitä piti hänen tekemän? Hämärä oli neuloa. Hän selaili muutamia kirjoja; mutta kaikki näyttivät hänestä ikävystyttäviltä, hän heitti ne taas pois.
Jos hänen vielä pitäisi neuloa niin hän itse tekisi itselleen neulan ja hankkisi lujempaa ompelurihmaa, sillä tämä ei kelvannut mihinkään, ja sitten Antti meni tiehensä kumppanien iloisesti nauraessa. Hän oli poissa näkyvistä iltaan asti, mutta silloin hän tuli takaisin hikisenä ja nokisena tuoden mukanaan sekä heidän omat että talonväen kirveet hyvin korjattuina.
Se oli erittäin kummallista monen mielestä, ja kuka hänen sormensa oli neulalle totuttanut, siitäkin oli eri mieliä; toiset sanoivat hänen Pynnölän emännän luona koulua käyvän, toiset taas tuumasivat, että joka pikilangalla osaa neuloa se pikiämättömänkin kanssa toimeen tulee s.o. että Sunkreini itse olisi häntä opettanut; Kuppari-Kaisan elävä vakuutus taas oli, että tuommoiset vaihdokkaat osaavat tehdä kaikkia jo ennen syntymäänsäkin.
Hanna oli jo saanut lattian lakaistuksi ja muuten huoneensa niinkuin järjestetyn näköiseksi, niin otti pöydän alta pienestä pärekorista sukankudelmansa, istahti pöydän luokse tuolille ja alkoi neuloa. Mielessä pakotti kuin ajos se uunin puutos, kun ei tiennyt missä saisi huomenna paistaa leipänsä.
Osaako Iidu neuloa? Ei. Kuka Iidun vaatteet laittaa? Ei kukaan. Eikö äitikään? Ei äiti jouda. Voi lapsi parkoja! Jos sinustakin tulisi mitä tahansa, en ihmettelisi. Tahtooko Iidu korpun? Joo! Entäs Hilma? Kuinka vanha Hilma on? Kahdeksan. Osaako Hilma sanoa kiitoksia? Ei se osaa. Pelkää niin. Tässä on Hilmalle korppu. Kiitä, Hilma! Ei se uskalla kiitä nyt! Entäs Akku? Ota lakki päästä. Kiitä nyt.
"Niin kauan kun Jumala minulle terveyttä suopi, ei minulta tarpeellisinta puutu. Osaan kutoa sukkaa ja neuloa, eikä minulta ole koskaan työtä puuttunut. Mutta kuule nyt; minun uutiseni ovat kuitenkin paremmat kuin sinun, ja olet siitä hyvilläsi yhtä hyvin kuin minä. "Tuskin olit sinä lähtenyt, kuin ovikello soi, ja muuan kookas ja komea herrasmies, kirjava tähdistönauha napinlävessä, tuli sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät