Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta kerran tapahtui oikein ihmeen kummaa. Eräänä päivänä toi äitini kotiin tullessansa jostakin, en tiedä mistä, vanhat, harmaat sarkahousut ja ne hän leikkasi ja sievästi neuloa rypisteli aivan pieniksi housuiksi. Se jo herätti minussa jotakin huomiota, kun minusta silloin otettiin ensikerran housunmitta.
Mutta ymmärrätkö sinä myös, mimmoinen tämä nahka on? Simo tunnusteli sormin nahkaa ja sanoi: Hyvää on nahka. Sitä minäkin! Sinä pöllö et sellaista nahkaa ole nähnytkään. Se on Saksan nahkaa, maksaa kaksikymmentä ruplaa. Simo kävi araksi ja sanoi: Missäpä meikäläinen sellaista saisi nähdä. Niin juuri. Osaatkos sinä tästä nahasta neuloa minulle sopivat saappaat? Osaan, teidän armonne.
Cecilia alkoi taas neuloa jotakin salaperäistä naistyötä tiesi mitä kenties tohvelia isällensä. Cecilia näytti olevan innostunut työhönsä; mutta hänen silmänsä ja ajatuksensa olivat käännetyt Sir Peteriin. Miksi, sen naislukijani kyllä voivat arvata. Ja kuinka lempeä hänen katseensa on! Hänestä Sir Peterin kasvot olivat miellyttävät, älykkäät ja hyvännäköiset.
Mutta jos se on välttämättä kostoa, niin kostoa, jonka tarkoitus on jälleen yhdistää erotetut, jälleen kokoonpanna särkynyt, lohdutuksen ja toivon hienoilla kultalangoilla neuloa kiinni, mikä on haavalle repeytynyt. Ja miksei kostokin! Kaihoisain tunteiden, tyynten kotiunelmain rinnalla puhkesihan raivoisaan myrskyyn Henrikin mieli, kun hän vaan muisti heidän kotipappilassaan pidetyn huutokaupan!
Miten autiolta huoneeni näytti sinne tullessani! Vuode oli koottava ja eineen jäännökset pois pantavat, mutta siinä ei kauan viipynyt. Sitten ei minulla ollut muuta tehtävää kuin istua joutilaana, miettiä ja ajatella, sillä hermottomalla kädelläni voin aivan vähän ommella tai neuloa, ja liian kostea oli uloskin mennä.
Viimein hän kuoli; eikä Thekla ottanut millään lailla lohtuaksensa, vaan istui erinänsä ja vuodatti katkeria kyyneliä. Ainoa seikka, joka ilahutti häntä, oli se, että Kristofer kaivoi haudan Nixille puutarhaan sen perunapuun alle, jossa minun oli tapa kesäisin istua ja neuloa, niinkuin hän nyt tekee. Turhaan me koetimme naurattaa pois hänen suruansa.
Hän istui selin minuun, neuloa ahersi uutterasti ja sanoi hiljaa, mutta silti selvästi: Jos minä tuolla lailla puhuisin, niin ihmiset sanoisivat minua häjyksi ja eiköhän syystä. Katsoin tuleen, ollen olevinani välinpitämätön; mutta Jennyn sanat panivat minut ajattelemaan. Niinkö todellakin oli? Siinäkö koko syy?
Ja kuitenkin sanon teille, ettei Salomo loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos Jumala niin ihanaksi pukee kedon ruohon, eikö Hän sitä paljon enemmän teille tekisi, te heikkouskoiset? En siis enää tahdo olla heikkouskoinen enkä arka enkä huolehtia vaatteistani tulevaisuudessa, vaikka en nyt saatakaan kehrätä enkä neuloa».
Jaksatko sinä neuloa!? Neulo vaan mutta minä en ainakaan aio vähästä palkasta tappaa itseäni herrasväen rimpsujen silityksellä. Viime vuonnakin oli pääni auki kuusi kuukautta. Luuletko, että se voimia lisää ja jos nytkin tulen työstä hikiseksi, niin rupeaa päätäni heti pakottamaan. En ole niin terve kuin miltä näytän.
Ja se on ylellisyyttä, jota ei kukaan kadehtine niiltä, joilla ylellisyyteen varoja on. Mutta yhteinen kansa maalla käy vielä kotokutomissa vaatteissa kirkossakin. Ja toivottava olisi, että he edelleenkin pysyisivät siinä tavassa. Mari oli leikannut paksusta aivinaispakasta tusinan paitoja Severinille. Niitä hän nyt alkoi neuloa uudella koneellansa. Hän tarttui työhön miltei tulisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät