Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Oteltu päiv' on, uupunut mies Suomen niinkuin ryssä myös; ilolla lepoon kallistui ja luulet: loppui työs; mut parhainta kun untas noin näit onnen, kullan kukkuroin, »aseihin!» huutaa vartio, ja siin' on Kulnev jo.
Työs tee hyvin, Niin herrasi on onni sinun onnes, Ja hyvät päivät saat. VIOLA. Teen, minkä voin. Viides kohtaus. Huone Olivian talossa. MARIA. Sano oiti, missä olet ollut; muuten en puolusteeksesi suutani avaa senkään vertaa, että harjas siitä sisään mahtuisi. Armollinen neiti laittaa sinut varmaankin hirteen poissaolostasi. NARRI. Laittakoon vaan.
Ja innon, jonka kätkit sydämeemme, sill' erämaasi viljaviksi teemme, näin vaivannäkös palkiten ja työs. Ja vaikka nääntyisimme alla säiden, kun hyvä vaan on olla meidän äiden, niin silloin hyv' on olla meidän myös. Ja mitä vaikk' ei työmme suuremp' oisi kuin kipunan, mi syntyy sammumaan, ja verrata vaikk' eloamme voisi meressä yksityiseen pisaraan?
Katseensa Murillo peitti Vihan pilviin ankariin: »Mies, ken maalaamaan sun neuvoi?» »Sinä, herra!» »Minä?» »Niin.» »Koskaan en sua neuvonut ma!» »Mutta näinhän sinun työs, Ja kun toisia sä neuvoit, Kuulin neuvos minä myös!» »Niin, sa kuulit, opin kätkit, Sana sattui oikeaan! Rangaistaanko? Palkitaanko?» Kaikki huusi: »palkitaan!»
Ja silloin, kunnialla tehden sijaa, He sulle osoittavat runoilijaa, Mi rakkaaks teki Sullenkin tään maan, Työs sille kehottain Sua uhraamaan. Niin, työ ja rakkaus: siinä näet taian, Mi Suomeen loihti kevään kulta=aian. Ja työ ja rakkaus tunnussanas Ne Sunkin olkoon taisto=urallas.
"Mun hovi, teidän lääni on," Niin herra jatkoi nyt. "Isäntä kukin olkohon Kuin maat ois perityt. Jumala vaan ja ruhtinas Meill' yhteinen on valtias. Ja rakkaus veljyyden On side sydänten." Jo lausuikin hän tarpeeksi. Vaan kansa vait on myös! Niin kuunteleeko kylmästi Tuo joukko jalon työs? Ei! lämpimyyttään vait on se, Suun sulkee kuuma kyynele. Vavahtaa huulet vaan, Ei lähde sanaakaan.
Oi, kaikuos kauniisti kantelein, oi, helise hellästi sydämein, oi, sykkiös kerrankin päivähän päin työn onnea ylistäin! Se talo, min portilla kilpi on: »Tässä talossa tehdään työtä.» Se talo on pyhä ja pelvoton ja pelkää ei se yötä. Työs olkoon se suurta tai pientä vaan, kun vaan se työtä on oikeaa ja kun sitä palkan et tähden tee! Työ riemulla palkitsee.
Jumala semmoisesta varjelkoon. Väärin te mun käsitätte. Kohdata häntä teidän saaman pitää, mutta tehkää se sievään, sillä herttua on täällä tuossa paikassa. Tulkaa maalle, Juhani herra, täällä on mies, joka tahtoo teitä tavata. Kolmas kohtaus. Sä elät veljen', olet vapaa! Pois! Sun haltuus kunniamme uskoimme. Kuin teit sä työs? Mua syytä! Vastaus Se... Joutuun!
Työs heitä hetkeksi, pohjolainen, Ja muistojen kantelon soida suo! Taapäin viiskolmatta vuotta vainen Nyt katseesi kanssani siirrä, luo! Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, Halveksittu silloin vielä, vaan nyt vapaa, julkinen! Kansan riemut, kansan surut kertomaan se kelpas vain, Kelvannut ei kerroksihin yhteiskunnan kukkulain.
Poiss' on nyt lastenleikit, Kaikk' ohitse vyörivi näin Raha, aika, mailma, rakkaus Ja usko lempiväin. On synkeä mieleni. Murhein Ma menneitä muistelen; Oli muinonen mailma mit' urhein, Suku sankka ja herttainen. Nyt tyytymys vaihtuvi vaivaan, Ja taakaks' on sinun työs; On kuollunna Jumala taivaan, Ja perkele vainaja myös.
Päivän Sana
Muut Etsivät