Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Jo väippyy, ruumista vainuin, Tuo aavemainen lokki Ja nokkaa mastohon hioo Ja sydäntä ahnasna himoitsee, Mi tyttäres mainetta laulaa, Ja min kanssa tyttärespoika, veitikka tuo, Niin toimessa leikkii. Oi, turhaan pyydän ja rukoilen! Mun huutoni haipuu myrskyjen meuruun, Tuulten taisteluhumuun. Ne pauhaa, viuhuu, vonkuu ja ärjyy Kuin hulluinhuoneessa äänten!
Sillä niin käy aina ihmissydämmen, kun se alkaa kuulostella vapauden tuulten puhallusta, ja kun aavistus herää, että hänen kitumisensa voi vielä tämän ajallisen auringon alla eikä vasta haudan takana onneen vaihtua. Kaikki olisivat kohta lujasti uskoneet näitä kulkukauppiaan puheita, ellei Kinturi itse olisi niitä vielä epäillyt.
Vaan niinkuin päivän tuulten jäljiltä tykki tyynessä ilta-ilmassakin vielä järven kalvo värehtii, niinpä kuului naisten keskeltä suppeata puheen sipsutusta samalla kuin hyppöset minkä mitäkin puhetyötä nypläsi. Tähän seuraan Aatamikin astui.
Eihän syö, no tietää sen Ikävissä, kaivaten. Taas emännäll' on vieraita Niin paljon häät on talossa! Jo syö vieras entinen Vierell' istuu tyttären. Halki laajan Metsälaakson Lensi perho. "Onhan ihme", Kuiski kukka, "Lennät noin!" Halki ilman, Tuulten teitse Kiiti kotka. "Luojan luokse", Huokui honka, "Nouset noin!" Niinkuin taivaan Tanssitanner Leijui pilvi.
Mutta Ilmatar ihana istui ilman vempelellä suojassa ikisulonsa, impisalpojen salassa, kuhun ei tunnu tuulten voima, ei ulotu urhon raivo. Vihdoinpa vihainen sulho leppyi vallan lempeäksi, vuoret laski, laaksot nosti, meren tanteren tasasi kirkasna kimaltamahan, lämminnä läpäjämähän.
Tuo nuorukainenko, jonka otsalla on kuin leppeäin tuulten lauhaa suuteloa, ja jonka silmissä lämmittää kukkaistaipuisa tunnehyvyys, hänkö on puhdistuksen ylhäisankarana liekkinä uudestaan kirkastava Graalin ja maailman? Anfortaan mieli vaipuu, ja hän katsoo riutuvalla sydämellä. Onko hänen poikansa Parsifal sydämessään ainoastaan kevyen liikutuksen tähteä, eikä omavoimaista tunteen paloa?
Vain koira vinkuu, kunnes sen vei vieras ruokain ääreen: Jos palaan niin ja lähenen, kenties mua tarraa sääreen. Ma kevein rinnoin laivassain jään merten kuohinaan. Vie, minne viet mun, kun et vain vie rantaan kotimaan! Te terve, tyrskyt raivokkaat! Ja kun käyn tuulten myötä, taas terve, rotkot, erämaat! Maa isäin, hyvää yötä!
Tuota tarkkaa Kyyneleitä Vierii vienoposkillen Silloin sana tuulten teitä Syöksee immen sydämeen: "
Nyt aurinko on noussut jo, Se valtaa ilman äärineen, Luo meille päivän kultaisen, Oi neitonen sä nousit pois! Jos kukka aina loistaa vois, Ei loppuis ruusutanssi konsanaan, Se yhtyis Luojan tuulten huminaan. Voi katkeraa! Taas orpo maa!
Ja nukkuissa katosivat hänen piirteistään elämän surujen jäisten tuulten uurtamat vaot, poskille palasi vieno puna, suu avautui puolihymyyn, hän nukkui kuin lapsi, syvän levon onni ilmeessään. Sillä välin istui Bengt yhä kannella, tupakoi ja luki sanomalehtiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät