Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Kun hän tuli sisään, huudahti Gotelindis säikähtäneenä hänen kasvojensa ilmeestä: "Jumalan tähden, Cethegus! Minkä onnettomuuden sanoman sinä tuot?" Mutta prefekti rypisti vain hetkeksi otsaansa hänet nähdessään ja sanoi sitten levollisesti: "Onnettomuuden sanoman kai sille, jota se kohtaa.
Kaikkialle kauhun kantaa, palaa pappilat ja talot, puuntaa pitkin taivaanrantaa suuret, synkät tulipalot. Sanotaan jo, ett' on rauha; tuot' ei kukaan todeks usko. Kuinka alkais aika lauha, koittais uuden aamun rusko? Sotaa kestänyt on kauan, sukupolven suuren ajan raikunut vain valta rauan. Ken ois sille pannut rajan?
ILLI. Sille taikatempun tiesin: Illalla eväspalassa Kainaloni alta sille Syötin lämmintä hikeä. Niin lepytin itseheni, Että seurasi minua Tuonne Kotro se kuristi Kuusen alle. Sielt' ei se hevillä hauku. KULLERVO. Itseäsi annoit sille, Jonka liitit itsehesi. Temppu viisas. KOTRO. Minkä kumman Hän lie syöttänyt minulle. ILLI. Koko itseni sinulle Syötin Ilmarin kodissa Etkö tuot' ole älynnyt!
Tään ainoon paikan päällä maan Soi sulle sallimus; Täss' elää, kuolla täytyy sun, Tul' onni, onnettuus. Määrä kävi väärään. Mä pitkin tietä kotiinpäin Tuot' aina aattelin, Kuink' ammoin nähtyä äitiäin Mä tervehyttäisin: «Mit' armasta ja kaunista» «Sanoa keksinkään,» «Kun mulle kallis kantaja» «Levittää syliään?»
Mut sinä, joll' on tulisilmät nuot, Palosi poltakseksi itses käytät, Ja miss' on kyllyys, siihen nälän tuot, Vihaavan somaa itseäsi näytyt. Sa, joka suloll' ilman sulostat, Ihanan kevään airut ainokainen, Näin kukkas silmikkoonsa kuristat Ja saituudessas olet tuhlaavainen. Maailmaa sääli: sille kuuluvaa Sin' et saa eikä hauta kuluttaa.
Ja taivahani unhoon multa jäisi, Maan tomu ihanteitain himmentäisi. Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta. Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, Ja monta poltetta ja huo'ahdusta Mun rintaraukkahani loit ja luot, Niin kiitos sentään! Opetusta monta Ma sainhan sulta unhoittumatonta. TIED
Tuot' ett'emme, kuin herttua ja muut, Me sortaneet, näin kapinallisuuden Mehuiseen maahan kylväin itsekkyyttä, Ja roskakansan riemuitessa siitä Nyt niittäin sadon; silloin emme tässä Näin yksin seisois toivoin pettynein Ja hyljättyinä, miellä särkyneellä! Näin haasteleeko Stålarm, Stålarm, pylväs Maan ritariston, kuninkaamme turva, Klaun ystävä ja Suomen itsenäinen Ja vankka kalpa!
"Teiss', everstluutnantti, riutunehen jo voiman nään; toki henkenne tarjota rohkeetten maan eestä tään; elon aamu se mulla on parhaillaan viistoist' ikävuottahan mull' on vaan tuot' enköhän tarjota rohkeis, sitä tokkohan halveksitaan?" Ukon silmä se säihkyvi: "Raudallen tuo kalskahti!
Vain sinun henkäykses minun sieluni kirkkahaks saattaa, vain sinä taivahinen, vain sinä voimakas oot, kruunaat onnella pääni ja onnella rintani täytät, juhlaks arkeni teet, karkeloks kulkuni mun, annat mun leipääni viinin ja kyyneleihini lohdun, rauhan öljyä tuot mieleni myrskyihin, nähdä sa suot runon siintävät kentät ja, ah, sinun kanssas täysi on tyhjyyskin, laulava hiljaisuus.
Nuo sanat minua niin miellyttivät, ett' astuin luo ja tuta tahdoin sielun, mi näytti olleen niiden lähtökohta. Hän vielä puhui auliudesta, jota osoitti Nikolaus impyeille, hyveeseen johtain heidän nuoruutensa. »Oi sielu», lausuin, »joka haastat hyvää niin paljon, virka, kuka oot, miks yksin tuot' ylistystä toistat ansaittua!
Päivän Sana
Muut Etsivät