United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli huomisehtoo, ja taivaallaan taas pitivät tähdet vahtiaan. Kuka nukkui nurmella kalpeana, niin hiljaisana, niin valkeana? Se oli poika Touraine'n. Kuka tuntee ehtoon huomisen! Synkkä vieras oli maassa käynyt, tuttu vanhastaan ja aina uusi, tuskaa, kuolemaa ja tulta kylväin: sota oli käynyt yli Suomen. Enemmän kuin tehtiin vuosisataan poies pyyhki yksi vainon vuosi.
Pois maille Pohjan korppi hankkien nyt huutaa jäähyväiset käheästi. Mut Flander toukotöihin kiihkeästi, käy kylväin alla ilmain sinisten. Ja apila ja heinä vakoihin, kuin kultahiekka, vierii verkallensa, ja kiuru, toivon lintu, lauluinensa se vastaa toukoväen toiveihin. Ens kerran jälkeen kolkon talvisään taas karjat laitumille samoilevat.
Puheensa näin kun päättänyt hän oli, pois liekki vaikeroiden väistyi, kääntäin ja vääntäin karkeansa terävätä. Nyt kera Oppahani paasisiltaa kävimme kohti kaarta kuilun, missä ne palkan saa, jotk' eripuraa kylväin, sydämet särkein, syntikuormaa kasaa. Kahdeksaskolmatta laulu Ken voisi sanoin suorasukaisinkaan kuvata, vaikka monta kertaa koettais, sen hurmeen ja ne haavat, jotka näin nyt?
Minut, heikon ja hauraan, olet murtava kyllä. Mut voittava tahto on tahtosi yllä: pyhä luomisen tahto, iankaikkisin, ylväin. Minut löit, minä kuolen elon siemenen kylväin. Suven suuremman tullen sato kallis kerran on karttuva laariin elonkorjuun herran. NIIN MONI HEIST
Niinkuin taajaan talvissäin lumen hahtuvat lankee, kun sit' on hankkiunut satamaan Zeus selkeäneuvo, ihmeeks ihmisien vasamansa ne valkeat kylväin; tuulet tyynnyttäin yhä lunta hän viskovi, kunnes verhoo vuorien harjanteet se ja kalliotörmät, vainiot viljelijäin, kedot, laidunmaat apilaiset; peittyvät niemekkeet, meren partaat vaahtoavaisen, vain vesi vellova luo lumen yltään; mutta se kattaa ylt'yli kaiken muun, kun Zeun sade sankkana lankee: noin kivet taajaan kiiti nyt singoten toisa ja toisa, iliolaisia kohti, ja heiltä akhaijeja vastaan; pitkin muuria valtahinen kävi ryske ja pauhu.
Tuot' ett'emme, kuin herttua ja muut, Me sortaneet, näin kapinallisuuden Mehuiseen maahan kylväin itsekkyyttä, Ja roskakansan riemuitessa siitä Nyt niittäin sadon; silloin emme tässä Näin yksin seisois toivoin pettynein Ja hyljättyinä, miellä särkyneellä! Näin haasteleeko Stålarm, Stålarm, pylväs Maan ritariston, kuninkaamme turva, Klaun ystävä ja Suomen itsenäinen Ja vankka kalpa!