Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Kun ois muita, niin minäi, Itsemennyttä Manalle! Kusta nyt saisin kumppania, Minä toiseksi menisin Tuonne Tuonelan tupihin, Manalan ikimajoihin. Sylin mullat syyteleisin, Koprin kuopan kaiveleisin, Kirkon kirjatun sivuhun, Satalauan laitehesen. Jopa vaan minulla oisi Aika mennäki Manalle, Ikä mennä Tuonelahan; Tuonen tyttäret toruvat Minun viikon viipyväni, Kauan maalla kasvavani.
Mitä voin minä poloinen, Kuta taian kurja raukka, Tämän suuren huolen kanssa, Ja suuren surun keralla; Suru särkevi syämen, Huoli vatsan halkasevi. Tulisko kevätki kerran, Talven kanta katkiaisi, Ehkä koito kuolisinki, Katkiaisinki katala Lehti puuhun, ruoho maahan, Minä marras maan rakohon, Minä toukka Tuonelahan, Minä tuima turpehesen. Manalaan ikävöivä.
Mut tässä varro, lohdutu, ja henkes väsynyt virkistä taas toivoon hyvään, näät en sua jätä tuimaan tuonelahan.» Hän poistui luotani, tuo armas taatto, jäin siihen epäröimään, sillä jyrkät, sotivat »jaa» ja »ei» mun aivoissani. En kuulla voinut, mitä haastoi heille, mut kauan ei hän heidän kanssaan ollut, kun kaikki kaupunkihin rientää, syöksyy.
Johanna istuu jakkaralla, tuudittaen lasta. Risto on pitkällään vuoteella. Tuuti lasta tuonelahan, tuonne kirkon kammiohon. Siell' on tupa turvekatto, hieno hiekka peltomaana. Tuonen viita, rauhan viita! kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma Oles tuossa hiljaa, että saan maata. Risto, oletko valveilla? RISTO. Niin mitä sitten? JOHANNA. Pyytäisin sinua pikkuisen aikaa kaitsemaan lasta.
Ja kun lasketaan levolle Tämän maailman majoista, Tule sitten Tuonelahan Lasten kanssa laulamahan, Siellä on makea manna, Siellä on ilo ihana, Siellä on koria kirkko, Siellä lehteri leviä, Siellä veisaa pyhät veljet, Siellä siunatut sisaret, Siell' on semmoinen elämä, Jott' ei täällä tietää saaha, Sit' ei voi sanoa suulla, Eikä käellä kirjoitella.
Vaanp' on kielsi Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Itsemennyttä Manalle, Turpehesen tunkenutta, Sylin mullat syytänyttä, Koprin kuopan kaivanutta. Nuorra Manalle menijä. Kun minä menen Manalle, Tahi jouvun Tuonelahan, Tuonen tyttöset toruvat, Manan neiot riitelevät: "Mi sinun Manalle saattoi, Kuka tuotti Tuonelahan? Nuorrapa tulit Manalle, Nuorra Tuonelan tuville.
Vaikkapa kaikki kostoa kiehuu, Maailma pauhaa, raivoten riehuu: Taistele vaan! Taistelu sankarin voittohon vie, Taistelun kautta on taivahan tie: Taistele vaan! Mon' ei ihmislapsi tässä Elämässä Nauttia saa suloista Kukkiensa Kylvämäinsä Kauneutta, tuoksua: Useasti äiti hellä, Kätkyellä Lapsillens kun laulann' on, Korjatahan Tuonelahan Kalm' on kolkko, armoton.
Tuonen tyttöset toruvat, Manan neiot riitelevät: "Itse oot Manalle tullut, Oman tunnon Tuonelahan; Kun sa muitaki olisit Kautta Tuonen tullehia, Manan mailta siirtämiä, Sylin ois multa syyettynä, Koprin kuoppa kaivettuna." 45.
Päivän Sana
Muut Etsivät