Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Laita toinen sähkösanoma heti jäljessä, jossa peruutat tarjouksesi. JUSSI. En minä sitä tee, isä, en missään tapauksessa. Tunnetko sinä, minkä hengen lapsia »Nuori Suomi» on? Oletko tarkoin seurannut sitä lehteä? JUSSI. Olen, tietysti. En siihen muuten niin halusta pyrkisikään. PASTORI. Ja sinä myöskin käsität sen tarkoitusperät?
Täällä on mies! huudahti iloinen ääni pimeässä, ja samassa paarusti kaksi miestä puitten välitse tulen piiriin. Terveheksesi, Reita! huudahtivat miehet. Käy istumaan keskellemme, tuoss' on poron talja puun tyvellä. Juomme tervehdykseksesi! Juomme tervehdykseksesi! Tunnetko meidät kaikki!
Mut kesällä käypi halla, Kaiken toivon vie kukalta, Jää syksylle keltalehdet, Pihlajan hapan hedelmä. Tunnetko tuon kalman löyhkän? Lehdet sen varistessansa Huokuvat, nuo kuolevaiset. Elämän joka kukalla Raihnan siemen on povessa. Tuo koski lopulta yksin, Mahtavin, sotaisin voimin, Riehunalla, pauhinalla Ilmaisee elämän työtä.
»Se on aina ollut kuuluisa noidistaan», Nydia vastasi vaatimattomasti. »Tunnetko sinä, sokea tessalitar, yhtään lemmenjuomaa?» »Minä?» kukkastyttö vastasi punastuen. »Minä! Kuinka minä? En, ihan varmaan en.» »Sitä pahempi sinulle! Olisin antanut sinulle niin paljon rahaa, että olisit voinut ostaa itsesi vapaaksi, jos olisit ollut tässä asiassa viisaampi.»
Herttua Bernhard, joka synkkänä ja miettiväisenä oli katsellut kuninkaan kalpeita kasvoja, katsahti nuo sanat kuultuaan taakseen, pisti terveen kätensä poveensa ja kysyi suomalaiselta: Toveri, tunnetko sen Stålhandsken upseereista, jonka nimi on Bertel? Tunnen, teidän ylhäisyytenne. Elääkö hän? Ei, teidän ylhäisyytenne.
Te sanotte olevanne kanttori Kekkonen Alamäeltä, sama joka on hakenut vieraskodin hoitajaksi ? MILLER. Ei tuntenut omaa kanttoriansa! No, tulkoon vaan, sillä tämä rupeaa suututtamaan. Hän on täällä taas ? Se on tuo sama hassu mies, joka eilen ! MILLER. Sano tunnetko tämän herran, Viivi? Enhän minä MILLER. No, sano! Tunnetko hänet? VIIVI. En, en minä En tunne.
»Hiljaa!» Nydia kuiskutti nopeasti ja matalalla äänellä. »Oletko ihan varmaan Apekides?» »Jos minut tunnet, voithan itse nähdä minun piirteistäni.» »Olen sokea», Nydia vastasi. »Minä näen vain korvillani ja ne sinut tuntevat. Mutta vanno, että olet Apekides!» »Minä vannon jumalten nimeen, oikean käteni ja kuun kuutta.» »Vaiti! puhu hiljaa kumarru lähemmä anna kätesi! Tunnetko Arbakeen?
Silloin astui sisään mustiinpuettu olento, joka oli lempeä kuin enkeli, läheni kukistunutta valtiomiestä, talutti hänet nojatuoliin ja kuiskasi: Torsten, tunnetko minut? Ebba! huudahti Bertelsköld, kovasti puristaen kreivittären kättä. Voitko vielä kerran antaa minulle sormukseni takaisin? En, sanoi kreivitär. Mutta rukoilkaamme, että voisin antaa sinulle Jumalasi takaisin!
Hyvästi nyt meidän peuranlihavarastomme! Ei se tule näkyviin ennen kuin kesällä." Antin puheeseen ei Pekka vastannut mitään; hän vain katseli tarkkaan sitä paikkaa, jossa tiesi heidän suuren honkansa olevan. "Katsotaanpa, Antti. Minä luulen, että se on säilynyt, sillä ne hongat, jotka olivat sitä lähellä, ovat vielä pystyssä." "Tunnetko sinä sen, Pekka, vielä?" "Tunnen kyllä, ja tunnet sinäkin.
Sinä aijot naimisiin Glaukuksen kanssa; tämä avioliitto erottaa meidät ehkä vieläkin kauemma toisistamme, mutta älkäämme nyt puhuko siitä aijot naimisiin Glaukuksen kanssa rakastatko häntä? Ei, ei, sisareni, vastaa suoraan.» »Rakastan», Ione vastasi punastuen. »Tunnetko, että hänen puolestaan olet valmis uhraamaan kaikki, kestämään häpeää ja uhmaamaan kuolemaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät