Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Onko hänkin vihoissaan? PANDARUS. Kuka? Troilusko? Troilus on paras mies näistä kahdesta. CRESSIDA. Oi. Jupiter! Sehän ei ole mitään vertaamista. PANDARUS. Mitä? Eikö Troiluksen ja Hectorin välillä mitään vertaamista? Tunnetko miestä, jos hänet näet? CRESSIDA. Tunnen, jos olen ennen hänet nähnyt ja tunnen hänet. PANDARUS. Hyvä; Troilus on Troilus, sen sanon.
Hän on vanha voimistelija, sanoi nuori herra avonaisen ikkunan läpi ruokasalista, jossa hän, vast'ikään ylös noustuaan, söi aamiaista yksinään ja joi kahvia, jota oli häntä varten pari tuntia pidetty uuninkolpperossa lämpimänä. Tunnetko sinä hänet, Kaarlo? Tunnen. Mikset ole sitä ennen sanonut? Tahdoin kuulla sinun häntä ensin ylistelevän ... nähtävästi olet sinä jo häneen aivan ihastunut...
Tunnetko sinä ketään muuta kansakuntaa, jolla on kirja, joka täyttäisi tämmöisen sijan kuin tämä?" Näin lausuen nojausi hän huoneen toisessa päässä olevaan sohvaan ja katseli Juutalaista. "Meillä Juutalaisilla", vastasi Isaak häveliäästi, "on yksi pääkirja. Mutta tässä on kaikki meidän kirjailiamme yhdessä koossa. Se on todestikin meidän kirjallisuutemme. Me kaikki tunnemme sen.
MEFISTOFELES. Oih! kurjaa siellä on ja parannust' ei näy. Ihmistä painaa kolkon onnen valta; Enemmin sortaa hänt' ei häijykään jo malta. HERRA. Tunnetko Faustin? MEFISTOFELES. Tohtorin? HERRA. Mun palvelijain! MEFISTOFELES. Niin totta! kyll' on palvelus tuo oudonlainen; Ei hourun ruok', ei juoma ole mainen.
Tuskin on puolitoista tuntia kulunut siitä, kuin laskin pääni vuorta vastaan ja kuuntelin. Silloin kuulin yhä vielä tykkien jyskinää. Jöns Barrus. Jumala suokoon kaikki parhaaksi! Siellä ovat nuo meidän nuorukaisetkin kuoleman nielussa! Tuo Bartholduskin, jota pidin niin rakkaana kuin olisi hän ollut oma poikani, on siellä. Anna. Bartholdus! Jöns Barrus. Mitä poika? Tunnetko hänen? Anna.
Myrskyillään luuli Reitakin voittavansa, mutta tuuli puhaltaa, ja mies seisoo vastaan. Tunnetko paikan? Tuntenenhan Rajakiven. Ulvokoonhan nyt, mitä ulvoo. Kohta lakkaa. Onko sinulla ne sanat? El ole ennen tehtyjä. Mutta vereksistä vara parempi. Kuulletko myrskyssä, mitä haltija sanoo? Painan korvani kiven kylkeen. Nyt nukutaan. Johan myrskykin heikkenee. Tuiman laukan varsa tekee, pian väsähtyy.
"Niin, sillä ammutaan", myönsi vanhus, "mutta jos sinä tahdot täältä lähteä pois, ennenkuin minä sinut vien Sormulaan, niin minä ammun sillä sinutkin; muista se". Sitten antoi hän Jerikolle ruokaa, joka pojalle olikin hyvään tarpeesen. "Tunnetko minua?" kysyi ukko pojalta syötäessä. "Tunnen; etkös sinä ole se rukkiukko?" tuumaili poika.
"Epäilykset, olivat ne sitten mitä laatua tahansa, voidaan ainoastaan toiminnan avulla tyydyttävästi ratkaista." Ja tunnetko sen ohessa kärsivällisyyden, rohkeuden, lannistumattomuuden arvon, kykenetkö empimättä tunnustamaan erehdyksesi ja seuraavalla kerralla menettelemään taitavammin?
Ihmettelin ett'ei tyttö ollut tehnyt itsemurhaa. Naiset näyttävät jaksavan kärsiä Mutta miksi juuri minulle kerrot tuon. Mitä se minuun koskee? Tuon tytön nimi oli Lyydia Siivonen. Tunnetko hänet? Hän on ensi kuukauden Bergenstråle! Sinun täytyy hänet naida! Eipä niinkään. Sinun täytyy hänet naida, jos olet kunnon mies. Vai naida hänet. Se, se vasta olisi tuhmuus. Miksi viettelit hänet?
Mutta sitä hetkeä ei näyttänyt tulevan, sairas vuoroon houraili rajusti, vuoroon makasi raukeana kuin kuollut. Lääkäri käydessään pudisti aina arveluttavammin päätään, kunnes viimein julisti varmasti tuomionsa. Oli vain hetken kysymys enää. »Tunnetko minua?» kysyi neiti Smarin kerran, kun oli vuorostaan istumassa sairasvuoteen ääressä ja näki Esterin katsovan häntä pitkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät