United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, tunnetko mi pientä vaivaltaa? Avaruudessa lintunen rientää, Voimiaan pienonen paisuttaa, Toivot jo kultaiset kaukana siintää, Hattarat taasen ne haihduttaa. Kolkko on ilma ja lintunen oi! Koska se toivonsa tavata voi! Ulapall' aavalla myrskyt pauhaa, Venhosta lainehet vierittää, Ilta jo vienoista tarjovi rauhaa, Koitar se myrskyjä taas herättää.
"Mutta, mamma kulta," huomautti muuan rouvan tyttäristä, "sanotaan että hiukset ovat varisseet Annette raukan päästä, ja että hän nyt käyttää varatukkaa." "Aivan ihanasti, mutta se ei kai ole mahdollinen." Kaikkitietävä meni edemmäksi ja kuiskasi eräälle tutullensa; "Tunnetko sinä Hjalmaria?" "Tunnen, mitä sitten? sanotaan menevän naimiseen."
»Tunnetko tämän sisällön», kysäsi hän äkkiä. »Näettehän itsekin», vastasin, »että sinetti on ehyt.» »Näen kyllä», sanoi hän, »mutta miksi sinä tänne tulit?» »Kirjettä tuomaan.» »Vai niin. Mutta epäilemättä on sinulla ollut joitakin toiveita», jatkoi hän viekkaasti. »Myönnän todellakin toivoneeni varakkaiden sukulaisteni, joita minulla kerrottiin olevan, auttavan minua.
Taivahan nimessä, miss' olen nämä kasvot ennen nähnyt? Ai, c'est ca, nyt muistan jo. Kakstoista vuott' on sitten. Garcon," huudahti hän rajusti, "tunnetko runollista perkelettä?" "Kyllä, kyllä minä perkeleen tunnen," vastas André. "Très-bien! André ei vastannut; niinkuin ammuttu nuoli kiiti hänen silmäyksensä pois Olgahan, joka telttiä läheni. "Tääll' on kenttätuoli!" huudahti hän.
"Siinä tapauksessa tahdon ilmoittaa teille että paroni Gyllenström asuu siellä ja että hän myöskin on paikan omistaja". "Paroni Gyllenström!" huudahti eversti kalveten. "Tunnetko sinä sen herran?" lisäsi hän tuokion vaiti oltuansa. "Tunnen, herra eversti, minä tunnen hänen varsin hyvin, sillä minä tiedän että hän on enemmän perkele kuin ihminen". "Miksi niin arvelet?"
Creakle, tarttuen korvaani; "ja kunnon mies hän onkin ja mies, jolla on luja luonne. Hän tuntee minut, ja minä tunnen hänet. Tunnetko sinä minua? Hei!" lausui Mr. Creakle, nipistäen minua korvasta julmalla leikinteolla. "Ei vielä, Sir", vastasin minä, vetäytyen takaisin tuskasta. "Eikö vielä? Hei!" kertoi Mr. Creakle. "Mutta saat pian tuntea. Hei!" "Saat pian tuntea. Hei!" toisti puujalka mies.
Saatte kuulla, niin sitte voitte sanoa, olenko kade vai en!" "No, sanopa sitte!" vastasi Petter. "Sanohan toki!" "Sanonko sen sinulle, talonpoika! Hih, sinua ohrasäkkinesi! Sinun syysi se on, sanon minä, että minä istun täällä! Tunnetko kauppias Paavo Hörningin, sinä? Et, vai et; mistäpä hänet tuntisit. No, hänellä oli ohrankauppa.
Tyttö otti kynän, tarkasti sitä molemmista päistä, nojautui sitten lehteen, pää kallella ja kieli hampaitten välissä. Hetken perästä oli siinä muutamia koukeroita paperilla, joiden tohtori ystävällisyydessään sanoi merkitsevän: Ellen. Pappi ei tyytynyt selitykseen. Se on peloittavaa, oikein peloittavaa! Kymmen-vuotias eikä ... sano lapseni, tunnetko katkismusta?
Esteri huiskautti kädellään, aivan kuin olisi jotakin karkoittanut silmiensä edestä. »Ettekö ymmärrä, täti?» »Tarkoitatko Eemeliä?» »Tietysti.» Neiti Smarin kutsui Rautiaisen. »Tunnetko?» kysyi Rautiainen. »Tunnen, tunnen, tunnen.» Rautiainen viittasi neiti Smarinin poistumaan.
Neiti Liisi, minä olen köyhä, mutta minulla on tulevaisuutta. Minulla on hyvät arvosanat velkoja ei ole Neiti Liisi kultakutrinen pikku prinsessani sano nyt minulle tahtoisitko uskaltaisitko tunnetko minua siksi että sinä ? Neiti Kortman Missä se Liisi nyt taas ? Ooh, mitä näen minä? Pyydän anteeksi että häiritsen!