Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
PUMMI. Olen tässä viran puolesta, niinkuin jo sanoin, ja koska et itse ollut kotona, kun tulin, niin aloitin toimitukseni apulaisesi läsnäollessa. Tunnetko tämän paperin? PUMMI. No, mitä sinä siihen sanot, poikaseni? Onko sulla siihen vastaavaa? PUMMI. Tavarata sinulla ainakaan ei ole, sen ikävän huomion olen juuri täällä tehnyt. VIHTORIIN. Mutta eikö puhdas raha kelpaa?
Tunnetko myöskin erään Larssonin, entisen täällä Vaasassa asuvan valtiopäivämiehen, jota sanotaan porvariskuninkaaksi? Hyvin hyvästi, teidän majesteettinne. Hänellä sanotaan olevan tytär. Minkälainen ihminen hän on? Ensi kerran elämässään oli Eerikki nyt joutunut antamaan toisen mainetodistusta. Hän ei voinut vastata muuta kuin: Kyllä hän on hyvä ihminen.
Voi sentään, kun ajatukset lentää, eikä niitä voi estää, ne lähtee sydämestä... Hei, siellä! Jees. Haudujuduu, mister Ramberg. ONNEN HERRA. Oletko sinä Onnen miehiä? NEITSY JANNE. Jees. ONNEN HERRA. Tunnetko sinä neitsy Eeva Ruskorannan? NEITSY JANNE. O jees. ONNEN HERRA. Käy käskemässä hänet tänne. Sano terveisiä kapteeni Rambergilta. Minä olen täällä. NEITSY JANNE. Oolrait!
»Tunnetko sinä minut, Henrikki? Isä, etkö tunne Henrikkiä. Sehän on pastorin Henrikki. Ja sainkin minä sinut tavata juuri täällä!» Fritsin matkatoverit tulivat lähemmäs. Ukko Swart astui etunenässä. »No hyvät ystävät!» sanoi hän. »Olipa nyt erinomainen onni että sinun jalkahihnasi menivät poikki, jotta saimme tavata pastorin Henrikin!»
Kun hän kulki molempain ystäväin ohitse, tervehti hän heitä, nostaen lakkiansa. "Tunnetko sinä tuota nuorta miestä?" kysyi Lents. "En". "Enkä minäkään", sanoi Lents. "Kummallista! Kuka se vieras on?" kysyi hän Leijonan isännältä. "Se on minun vävyni veli". "Ahaa!" kuiskasi Pilgrim hiljaa Lentsin korvaan, "minäkin muistan. Minä olen kuullut puhuttavan hänestä; hän on Annin kosia".
Hm, luulenpa tosiaan, että olet minua tässä odottanut? Olen niinkin. No mitä varten? Että saisin lehteni myydyksi. Mistä tiesit minun tulevan? Kun olen ennenkin juuri samaan aikaan tavannut teidän tässä, niin arvelin teidän menevän aina tähän aikaan virkanne toimiin. En ole ennättänyt tänne moneen päivään, kun on ollut ostajia, jotka ovat estäneet minua olemasta tässä, täsmälleen. Tunnetko minun?
"Myöhäistä, myöhäistä", kuiskasi hän sitten hiljaa, "jo alkaa pimittää! En näe enää! Oi..." Hän aukasi silmänsä ja katsoi ympärillensä. Noissa kauniissa, kirkkaissa silmissä näkyi jo tuo kuolevain omituinen katse. "Minä tahdoin avaruuden kansoittaa", sanoi hän, "no niin, onhan se täynnä sieluja". "Kaarle, armas Kaarleni tunnetko minua? Oi puhu mulle sananen!" huusi hänen vaimonsa.
Audotja. Mitä ajattelet sinä äidistäsi? Tunnetko sinä ikävää, onko sinussa helliä tunteita häntä kohtaan, vai oletko välinpitämätön tuon vaimon kohtalosta, joka sinut niin armottomasti hylkäsi?
Ole lohdutettu, tyttäreni! ANNA-MUORI. No sinä suuri jumala! Totisesti Järvelän Niko, vaikka paljon muuttunut. Tunnetko minua vielä? NIKO. Vanha Anna-muori, luulen! ANNA-MUORI. Sama muori, joka kerran sinunki auttoi mailman valkeuteen pääsemään! TOPIAS. Tunnetko minua sitten? NIKO. Sinua en koskaan ole unohtanut.
Lyönpä edelleen veikkaa, parahin kreivi, jatkoi Lejonborg, että tuo paperi sisältää määräyksen valtakirjan laatimiseen minulle maaherran virkaan, siinä tapauksessa ettei se ole itse valtakirja. Tunnetko tämän päällekirjoituksen, parahin kreivi? kysyi V., pitäen paperia kreivi Lejonborgin edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät