Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Goethe asettaa Faustin suuhun nuo siivekkäät sanat: »kaksi sielua mun rinnassani asuu, toinen toisesta erota tahtoo: toinen rajussa rakkaudenkiihkossa maailmaan tarrautuu; toinen tomusta väkisin kohoo korkeiden esi-isien tasoille.» Jokainen ihminen saa todeta, kuinka hyvä ja paha, totuus ja valhe, rakkaus ja viha, kaunis ja ruma, puhdas ja saastainen, ylhäinen ja alhainen taistelevat ylivallasta hänen tajunnassaan.
"En neitonen oo enkä kaunis!" semmoinen kuin Korneliuksen kuvissa Goethen Faustin Margaretha oli lausuessaan näitä sanoja, niin, semmoinen oli kyllä Roosakin, kun hän hurskaana, siveän arkana koki väistyä vallattomain kosijainsa tieltä. Roosa kumarsi nöyrästi kuin lapsi Paumgartnerille ja suuteli hänen kättänsä.
Vastaehtona lupautui Faust 25 vuoden päästä sieluineen ruumiineen pirulle. 17 vuoden päästä alkoi Faust katua kauppaansa, mutta piru uhkasi repiä hänet kappaleiksi, ja pakotti kirjottamaan uuden sopimuksen alle entisen vahvikkeeksi. Kun 25 vuotta oli kulunut, löydettiin Faustin huone yleensä veren tahraamana ja hän itse kappaleina lantakasasta.
Ja kouran lyömme kourahan! Jos koskaan lausun tuokiolle: "Oi, viivy vielä, armahin!" Takoa saat mun kahleisin, Halusti heityn turmiolle! Mun silloin soikoon kuolin-kello, Sun palvelukses tehty on; Kirvotkoon näytin, seisköön kello, Ohi Faustin aika olkohon! Mietippä tyystin! MEFISTOFELES. Meit' ei haita unhotus. FAUST. Sun siihen onkin oikeus. Vaan uskalsinko liikaa? En!
Yhtä nimettöminä kuin kyvyttöminä, yhtä vailla mitään personallista taidekäsitystä kuin kirjallista edesvastuuntunnetta, merkitsevät he meikäläisessä kirjallisessa elämässä niin yksinomaan kielteistä ilmiötä, että on vaikea sen suhteen sovittaa edes Faustin suuren suvaitsevaisuuden päästötodistusta: »Täytyy olla olemassa sellaisiakin lurjuksia!» Helsingissä 6.9.1909.
Luonnon ja elämän koko ihanuus, joka ennen tuotti minulle niin paljon iloa ja lohdutusta, vaikuttaa nyt tuskan tunteen, sellaisen jota en voi kielin kertoa... Juohtuu mieleeni eräs kuva Goethen Faustista, jossa enkelit viskelevät ruusuja demooneja vastaan, jotka koettavat valloittaa Faustin sielua, mutta ruusujen sataessa muuttuvatkin metalliksi. Samoin on minun laitani.
Ehdottomasti johtui nuoren miehen mieleen Faustin sanat: "Miten ihmeellisesti eikö tätä kaunista kaulaa korista yksinkertainen purpuranauha". Ja hänen ajatuksissaan muuttui salainen laakson notkelma kolkoksi, ahtaaksi luolaksi; metsänvartianhuone peitettyine ikkunoineen ja rajune meluneen, jonka tyttö selvällä tuskalla ei olisi toivonut kuuluvan ulos tuo pieni talo näytti hänestä äkkiä ikäänkuin eikös uskaltaisi hiipiä sinne ja sieltä löytää asunnon...
V. 1830 lähetti David hänelle kokoelman basreliefejä ja medaljonkikuvia, m.m. myöskin Mériméestä, ja oli Faustin runoilija suvainnut erityisellä huomiolla tarkastaa juuri nuoren Mériméen piirteitä, joissa hän oli ollut keksivinään "jotakin humoristista".
Ulkopuolisille sivuseikoille annetaan ratkaiseva arvo: Faustin on oltava nuori sama sitten miten henkisesti riittävä esittäjä on Faustiksi.
MEFISTOFELES. Oih! kurjaa siellä on ja parannust' ei näy. Ihmistä painaa kolkon onnen valta; Enemmin sortaa hänt' ei häijykään jo malta. HERRA. Tunnetko Faustin? MEFISTOFELES. Tohtorin? HERRA. Mun palvelijain! MEFISTOFELES. Niin totta! kyll' on palvelus tuo oudonlainen; Ei hourun ruok', ei juoma ole mainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät