Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Partaan luo ajomies kukin hillitköön hevosensa, vaan jalan itse me nyt kera Hektorin kaikk' asehissa rynnätkäämme, ja ryntäyst' ei sitä kestä akhaijit, jos ovat joutunehet he jo tottakin turmion paulaan."
Laamanni oli puhunut tavattoman lämpimästi, jopa vähän liikutetuin mielin; hänen eloisa katseensa etsi ja kohtasikin Eliseä. Elise oli huomaamatta lähestynyt keskustelevia; tuskan kalvamana hän oli kuunnellut Emelien katkeraa ivaa hän tunsi siinä olevan osaksi tottakin.
Noin sanot tottakin, kun minä sanon, Hänt' että lemmin; mutta noin kun sanot, Niin joka haavaan, jonka lempi iski, Sa balsamin ja öljyn sijaan pistät Sen veitsen, joka nämä haavat löi. PANDARUS. Minä sanon vain totuuden. TROILUS. Et, sinä et sano senkään vertaa. PANDARUS. Totta totisesti, minä en ryhdy koko asiaan.
Anna Leena jäi seisomaan ja katsoi hänen peräänsä, kunnes häntä ei enää näkynyt. Silloin vaipui hän lavitsalle ja rupesi katkerasti itkemään. Pian toipui hän jälleen, mutta toisti Antin sanat: "Sinutta en voi elää!" "Ehkäpä se on tottakin", virkki hän itsekseen; "hänen kanssaan ja hänen luonaan voisin olla niin onnellinen, niin onnellinen... Mutta mitäs tuota ajattelenkaan?
Mä synkissä haaveiluissa Hänen kuvaansa katselin, Ja salaa armaat kasvot Ne elää jo alkoikin. Ja hymy ihmeen hieno Jo huulille ilmaantui; Kuin kaihokyynelissä Hänen silmänsä kirkkaat ui. Myös multa kyynelet virtas Pois pitkin poskia mun, Ja, oi, en uskoa saata, Ett' tottakin hukkasin sun! Ma kovanonnen Atlas!
Asioita on ainoa yhdistys hänen ja minun välillä minä tunnen vaan hänen allekirjoituksensa. Se tottakin on hyvä, on oikein hyvä, jaa parempi kuin sata toisia ja on hetkiä, joina miehen allekirjoitus maksaa minusta enemmin kuin mies itse. Se on syy, joka miellyttää minua mieheen. 2:n Kohtaus. Mahlow. Tuomas. TUOMAS. Se on paha, armollinen herra.
Hänen hiuksensa olivat varsin valkoiset, ja pitkä valkoinen parta riippui hänen rinnallensa. Ukko huokasi syvään, ajatellen itseksensä: »Mikä olen minä? Olenko tottakin sama mies kuin ennen, jolloin Niemellä isäntänä olin? En olekkaan. Minä olen kuin karsittu kuusi, kuin kuorittu koivu, olen kuin lahonnut puu. Kuinka sanoi kraataritädin tyttö sadussansa?
JUHANI. Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko-Paavo Savosta? »Mikä on synti?» Aih! »Mikä on synti?» Kas kuinka viisaasti kysytty, merkillisen viisaasti. »Onpas siinä päätä, siinä meidän pojassa», onpa tottakin. Niin, kuka enää puhuukaan? »Mikä on synti?» Ahhah! Mikä on totuus? kysyn minä. TUOMAS. Mitä venailet ja koukistelet, poika?
"Eipä se paljo parempaakaan ole", vastasi Tahvo-isäntä, "ja kyllähän puheissasi on paljo tottakin, mutta laiskat lohduttavat itseään sanoen: ei Jumala ole kiirettä luonut." "Elä suinkaan luule, hyvä Tahvo, että moitin vaan sinua ja sinun työväkeäsi", jatkoi Risto. "Minä puhun vaan ylipäänsä oloista täällä ja siellä ulkomailla.
Aivan yleinen luulo Siperiassa on että asukkaat useimmissa paikoissa ovat valmiit ryöstämään ja murhaamaan matkamiehen, jos vaan tämä voi tapahtua ilman kiinnitulemisen vaaratta heille itselleen. Että kaikki tämä osaksi on tottakin, siitä sain Siperiassa ollessani varmoja tietoja ja siitä ovat todistuksena usein teiden varsilla tavattavat ristit.
Päivän Sana
Muut Etsivät