United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
KALLE. Ei huolita kourista. Pannaan suuhun vaan. Ehkä se sieltä valuu sormen päihin. MIINA. Kyllä minä sen arvasin, että syy on suussa, eikä sormissa, ha, ha, ha! Annas kun kaadan, et saa muuten. Heitä sinne vaan! Uh! Ha, ha, ha! Niin sinne menee kun vanhaan latoon. KALLE. Ahhah! Kas se satonsa sanoo. Takka vaan! MIINA. Hyi, kun sinä haiset! KALLE. Miltä? MIINA. Kuules, nyt tulee tanssiväkeä.
Mestari Coquenard tuli sisään kehräjalkaisessa tuolissaan, jota työnsi rouva Coquenard; Porthos kiiruhti vuorostaan apuun, vierittääksensä hänen miestään pöytään. Ahhah, sanoi hän, sepä vasta viehättävää lientä!
Ei rahoilla kiirettä mitään, vakuutti Gottfrid Strandberg. Ne ... ne kyllä saatte, sanoi Sakris. Ja alkoi laskeutua maahan... Meni ammattitoverinsa kanssa kahville. Puhui siinä sitten vielä ... kuinka hänen mielestään koirille oli rakennettava. Ja kysäisi lopulta, paljonko Strandberg oli urakasta pyytänyt. Sanoi: Liian halpa, ahhah! Minä olisin kyllä laskenut parisen tuhatta kalliimmaksi.
Hänen kanssaan läksi Laasmanni menemään, otettuaan harvasanaiset, vaan teeskentelemättömät jäähyväiset Rautalan miehiltä. Loppu. Muistelmia Hämeestä II. Lauvantai-ilta Pynnölässä. Ahhah, se oli terveellistä! Juu, se priskaa päätä ja niskaa. Mitähän tästä maailmasta viimein tulee? Kuinka niin? Kun ihmisiä aina vaan syntyy ja niin harvoin kuolee. Entä sitte? Mihin ne kaikki mahtunevatkin? Jaa.
Tyttö oli kadonnut. Nyt vasta muisti rampa huudahtaa hänelle alhaalta: Ahhah ... tui, tui! Mutta tyttö ei enää tullut. Toista tuntia seisoi ja istuskeli Kukkelman aitauksen juurella. Kierteli rakennusta niin kuin kettu pihlajapuuta. Kuinka oli tyttö täällä ... hänen omansa ja kultansa? Rakennuksen suuri, yläreunasta piikkilangalla varustettu portti oli lukittu ... niin kuin tavallisesti.
"Ahhah!" Ludovik XI arveli, "kas se on suoraan sanottu. Tuommoinen rehellisyys minua miellyttää. Minkä arvoisena itsenne pidätte, herra kreivi?... Minä tiedän kyllä, että olette syntyisin Montfort'eista, jotka ovat olevinaan hieman kuninkaallista sukua.
Hän pidätti hevosensa ja kysyi: "Tyttö, eikös sinulla ole jotakin, josta joisi?" "On, kyllä mä tuon". Nopeasti kantoi Amrei astian vettä täynnä. "Ahhah!" sanoi talonpoika, otettuaan kelpo kulauksen ja nyt huoaten; tippuvin huulin jatkoi hän sitten, puoliksi puhuen astiaan: "Ei koko maailmassa löydy muualla tämmöistä vettä".
Se ei tule tuo löyly yht'äkkiä puhaltamalla, niin että sorkat ovat palaa, voan noin näet vain verkalleen, yhä lämpimämmin ja lämpimämmin... Ka, kun se tuoksuu tervalle ... enpä oo ikinän' tämmöistä löylyä ... ähhäh, jopahan viimeinni alakaa hik' irtautua ... eihän tässä kohta ennee näe mittään ... nyt en ennee erota kuin hoamuja ... missee sinä oot? ka, sielläkö ... en minä vielä tule.
Minä sinut nutistan yhdellä kertaa ja sen teen oikein suurella halulla. ANNA LIISA. Ei tappelua, ei, ei! Johannes, Mikko! PIRKKO. Ahhah! sanoi akka, kun hautaan laskettiin. KORTESUO. Täällä sitä tuodaan muonaa huomiseksi. PIRKKO. Ja vieläpä häiksi asti. Näetkös, Anna Liisa, näin paljon vehnäjauhoja? Syntyy sinun leipoa niistä suuria rinkeliä ja jos mitä.
MATLENA. Niin minulla toverina, kaiken mokomin. Enhän minä toki hirviä täällä yksin olla, pimeässä metsässä. ANTTI. No, yhden tekevä. Olen sitten pitkälläni sen aikaa! Ahhah! Hyvää se tekeekin. Väsyttää minua nyt oikein kovasti. TOPRA-HEIKKI. Hyvästi, Matlena, anna minulle kättä! MATLENA. Hyvästi. Ala joutua, Topra! Sinun tähtesi. Ja Siljan ja Villen tähden. Heidän tähtensä, siellä Santalassa.