United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
1:N PAIMEN. Kurja mies, viistoon, luulen minä, on taas aivos kierretty, koska senkaltaista haastelet. 2:N PAIMEN. Hänen totisesti näin. 1:N PAIMEN. Tuulikki itseänsä sinulle näytteli? Hän sitten yhtäläinen töllö olis, kuin sinäkin. Mutta nyt ei ole aika hullutella, vaan mene ja vastaa lehmät tänne tuolta korven rannalta. 2:N PAIMEN. Sen olen jo tehnyt, niinkuin näet.
En tiedä, lieneekö hän sieltä vihdoin löytänyt uskottavansa herrat. Ukko oli tyhmä tollo! sanoi vallesmanni. Epäilemättä hän olisi voinut viisaamminkin menetellä, sanoi Risto, mutta juttu kuvaa joka tapauksessa sitä riippuvaisuutta, missä meidän rahvaamme on virkamiehiinsä nähden ja millä epäluulolla se heitä katselee.
Mutta yleinen syyttäjä siellä kuitenkin on! Hän on tollo, hän on nulkki, joka ei ymmärrä mitään, ei uskalla mitään! No niin, onhan se luonnollistakin, eihän sitä noin vaan mennä Kuusiston kartanon emäntää kaksoismurhasta syyttämään. Kuule, etkö voi puhua vähän hiljemmin? He voivat kuulla. Kuolleetko? Ole huoleti, he lepäävät kiltisti, hiiren-hiljaa. Toimiston jäsenet!
Mutta siitä olisi hän saanut isältä korvilleen, jos olisi ollut nuorempi mies, mutta hän oli vanha ukko, eikä isä itseään vanhempaa miestä ole eläessään lyönyt. Paha hänet ehkä sittenkin olisi perinyt, jos lamppu olisi särkynyt, mutta ei sille toki tullut mitään. Mene uunille, sen tollo! ärjäisi isä Pekalle, ja Pekka nousi uunille.
Surra ja suuttua vaan, jopa uskoa, toivoa antaa, Onnen tarjotun taas tempaa pettäen pois. Aisopos kun sanasutkia Delfin toi pyhämaalle, Syntipä keksittiin, surman sai pilamies. Muistaos, ystävä: temppelin palvelijoit' elä pilkkaa, Kiittele vaan miten voit, peittele myös pahojaan. Tai pahan tietäen vaan ole vait, pysy tyhmänä, tollo, Jos valo, jos tosi niin kärsii, niin sinä et.
Jos oot sä peijari, Sen seulasta tiedän. Kah, muija paras, Hän onkin varas. Sit' ei mainita siedä. Entä pata-kollo? Ei tiedä se tollo, Mitä patamme on, Ja kattila voi. Peto ruokoton! Kas täss' on tuoli! Etkö viuhkaa huoli? Mi näkö! Taikapeilihin Kuvautuu taivaallinen hempi! Suo mulle siipes sukkelin, oi lempi, Ja lennätä mua hänen sylihin! Jos lähetä vaan uskaltaisin!
Usko mitä tahdot, töllö, Mut siit' älä hiiskukaan Ollos vaiti! *Forella*. Niinpä vaan Tahdon ollakin kuin pöllö, Nyt mä prinssin uhalla. *Kuningatar*. Se ois kaunis! *Forella*. Luultavasti Prinssi naurais makeasti. *Kuningatar*. Saisit seista kaapissa. *Forella*. Kas niin, nyt taas mamma puhkaa, Vaan en huoli, teenpä uhkaa. Mull' on tuima nälkä, haa! Mistä saisin makkaraa?
Villon ei voinut olla hämmästystään uudestaan näyttämättä. "Johan nyt! ja minäpä luulin, sire, että sotaa halusitte." "Tollo!" kuningas vastasi, "hän jatkaa sodan, jos häntä rauhaan kehoitan ... samoin kuin hän vielä enemmin tuohon Italialaiseensa ihastuu, jos häntä kiellän häneen luottamasta. Joko ymmärrät?" "Jo vähän, sire; te olette suuri valtioviisas."
«Sano minulle, kuka tuo töllö on, joka Marian vieressä seisoo?« Kapteini silmäili Johannesta. «Hm! Häntä en minä tunne Olisiko? On tosiaankin! Sinä muistat veljeni ruusun; tuossa näet miehen, jolle Maria kadulla sen antoi. Hän on ylioppilas, maisteri, tohtori tahi jotakin semmoista. Elä sinä hänestä huoli; hän on puolihullu, niinkuin kaikki nuo kirjatoukat. Tule, majurin viini on ihanaa!«