United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kunniasauva vanhukselle sopii, Ei maita vallitseva valtikka; Sen viime pitäjässä lujuutt' oli. MARCUS. Sa kruunun, Titus, saat, jos sitä pyydät. SATURNINUS. Tribuuni julkea, vai tiedät sen? TITUS. Oi, tyynny, Saturninus!
TOMMI. Ja nyt pitää sataman, sataman rakeita jyrinän perään. TITUS. Ei auta, vaan kapteenille tieto. Herra kapteeni! Saata sana esiin, seuraava vahtimies siellä.
TITUS. Sitä en sano. ARISTARKUS. Elä sano mitään, vaan ole vaiti kuin hiiri, halkasenpa muuton tuon puupölkyn. TITUS. Minkä puupölkyn? ARISTARKUS. Sen, jonka sinä kutsut pääkses. Nyt olen kuin suola kuumassa uunissa, minä räiskyn ja kipenöitsen. Haa! Oltta oltta! Mitä olis Saksalainen ilman oltta! Mitä olis koko Saksanmaa ilman oltta!
Mielinpä näyttää hänelle pitkän nenän; siihen on nyt kaksin kerroin syy. TITUS. Elä, veljeni, vaan kiittäkäämme, että asia sammui näin. TIMOTEUS. Hän tulee. Sinä punapartanen Goljati! Sano, toverini, mikä on sun sydämmes salainen toivotus tuota miestä kohtaan? TITUS. Antaa hänen olla. Hän toimittaa virkaansa. MARIANA. Hänen virkansa.
BASSIANUS. Marcus Andronicus, niin suoruuteesi Ja totuuteesi luotan, niin sua hellin Ja omaisias, niin on mulle rakas Sun jalo veljes Titus poikineen Ja hän, joss' aatokseni kaikki elää, Lavinia armas, Rooman kaunistus, Ett' ystäväni kaikki kotiin päästän Ja onneni kansansuosin vaakaan Ma punnittavaks asiani heitän.
Tämä oli jättiläis-yritys, mutta Roman armeijain ponnistukset olivat aina mitä innokkainta laatua. He työskentelivät tavallisella uutteruudellaan ja ennen pitkää syntyi semmoinen tie temppelin vallein luo, joka oli sovelias heidän tuumillensa. Ennen lopullista rynnäkköänsä Titus kuitenkin viivähti; koko piirityksen kestäessä säälin ja armeliaisuuden tunteet olivat asuneet hänessä.
Hän kuiskasi Taaville kuultavasti tai oli vain kuiskaavinaan paremmin härnätäkseen: "Siitä tuleekin sinulle, Taavi Titus, hyvin nätti ja veikeä pikku vaimo, ja hän se osaa hoitaa lapsesi. Sinä olet onnen poika, ja minä vain toivon sinun ymmärtävän, kuinka onnellinen olet!" Taavi parka. Se oli kuin sangollinen kylmää vettä vasten kasvoja.
Tämä oli kiedottu rähjääntyneeseen ja paikattuun kirjavaan peittoon ja tuon tuostakin siitä kuului ponnetonta, ikäänkuin läkkipeltiastiain räminää. Toiselta puolelta pisti esiin paistinpannun musta kahva, puoleksi sanomalehtiin käärittynä. Jos Taavi Titus olisi ollut metsästäjä tai ansain virittäjä, "träpperi", niin hänellä tietenkin olisi ollut pyssy.
Ajathan asiani, teethän sen? POIKA. Tikarin ajan heidän sydämmeensä. TITUS. Ei, poika, ei, ma neuvon toisen keinon. Tule, tyttö! Katso, Marcus, taloa. Minä ja Lucius hoviss' uhkeilemme; Niin totta, meitä vielä palvellaan. MARCUS. Oi, taivas, hyvän miehen voihkinanko Sa kuulet, etkä helly, etkä sääli?
LAVINIA. Selitän sulle: taattoseni tähden, Jok' armahti, vaikk' ois sun voinut tappaa, Oi, kuurot korvas avaa, älä paadu! TAMORA. Vaikk' itse et mua oiskaan loukannut, Niin hänen tähtens' olen säälimätön. Te, pojat, muistatte, kuink' itkin turhaan, Ett' uhriks eivät veisi veljeänne, Mut tyly Titus oli armoton. Pois viekää, tehkää hälle mitä mieli, Jot' inhempaa, sen mieluisempaa mulle.