Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Kas! tuolta tieni loistaa valossa kuutaman: Nyt teit' en koskaan unhota ma, en mä. Kyll' olen köyhä, ei mull' ole kultaa, tavaraa, Mut Herran nimeen vannon: mun tähteni ei saa Noin raskahasti metsä huokaella.» Pääskynen 27/12 1873. V. Rydberg.
Hän sanoi mulle "minuun vaan Sa luota turvallisna; Ma omas olen kokonaan Ja pysyn uskollisna; Min' olen sun, sin' olet mun, Mun tieni ovat myöskin sun, Meit' eroita ei kenkään." "Vereni minä vuodatin Ja elämäni annoin; Sun eesstäs' kaikki kärsinkin Ja kaikki vaivat kannoin. Ja syyttömänä kuolemaan Ma lähdin synteis' tähden vaan, Jott' autuuden sä saisit."
Ei me puhuttuna, me vaan ajatuksella pakattiin koko menomatka. Entäs tullessa? Enhän minä Santun kanssa tullutkaan. Minun tieni sattui lähtemään toisaalle ja tulin sieltä muutaman toisen kanssa. Niin, sinä kävit, en ollut muistaakaan, siellä ja se oli varmaan kyydissä, ilakoitsi Mari. Onko se sinusta niin kummaa, nauroi Viija. Omaisiahan ne ovat, käydäänhän tuon verran kylillä.
Ei ole seudut synnin-seudut, Ei ole tienot tuttujani. Mikä tieni tänne käänsi Kuka kehno ratsu saatti? Saatti tänne nuoren miehen, Saatti uljahan urohon Nuoren huiman hurja mieli, Viinan voimakin väkevä. Vanha laulu. Matkamietteeni eivät olleet oikein hauskoja. Menettämäni sata ruplaa olivat siihen aikaan suuri raha.
Päälläni taivas pimeä ja allani musta multa. Ma menen hukkaan ilman sua. Auta, Anja kulta!» Taideniekka tarmotonna seisoi Anjan eessä. Anja rukka nauraa hyrski aivan silmät veessä. »En ole aivan huono niin kuin huonolta ma näytän. Paljon voittaa vielä voin, jos voimani oikein käytän. On mulla yksi ajatus, on ollut lapsest' asti. Joulun' tahdoin tehdä ma. Se elon tieni rasti. Joulun.
Ja me surkuttelemme, että tuo katoova kauneus haihtui niin nopeasti ja takaisin palajamatta, että sen loisto oli niin petollinen. Mutta kuitenkin oli yöni päivää parempi! Se oli tällainen: Hyvin myöhään palasin minä kaupunkiin ja kello löi jo kymmenen kun minä lähestyin asuntoani. Tieni vei minut pitkin kanavaa, missä ei tähän aikaan tapaa yhtään ihmissielua.
enempi vihannut ei lie Leander, kun erotti se Sestoon ja Abydoon, kuin minä vettä, jota tieni esti. Hän lausui: »Oudot täällä ootte, ehkä kun hymyilen ma tienohossa, joka pesäksi valittu on ihmiskunnan, te kummastutte, epäröitte hiukan; mut valon antaa psalmi 'Delectasti', mi teiltä ymmärryksen pilvet poistaa.
Rooman senaatin nimessä sinä risteilet minun tieni. Jos Philometor odottaa konsulien ja senaattorien etuhuoneissa, niin kenties tapaamme toisemme siellä, mutta minä koetan myöskin käyttää kansaa ja tribuunia hyväkseni! "Kummallista!
Olisin kernaammin maannut yksinäni sateessa kylmällä saarellani kuin tässä lämpimässä metsässä murhaajan vierellä. »Oletko vielä väsyksissä?» kysyi hän. »En», vastasin pitäen yhä päätäni sananjalkain seassa. »En ole nyt väsyksissä. Voinhan minä puhuakin. Sinun ja minun täytyy erota», lausuin. »Minä pidin sinusta paljon, Alan, mutta sinun tiesi eivät ole minun tieni: ne eivät ole Jumalan.
Ah, sydän, turhaan kuoloas oon surrut. Vain kasvaaksesi hetkiseksi murrut! Sa helmen sait, kun surun kuorees sulit, sa kadotit, ja kauniimmaksi tulit. Näin jumalille lempikorun loit sa, pololle haltijalles aarteen soit sa. Sa simpukkani sairas, kiitos sulle, ah, tuskastakin, jonka tuotit mulle! Kuink' oisin sua ilman köyhä, pieni! Sun kanssas jumaloihin kulkee tieni. On aikainen aamu.
Päivän Sana
Muut Etsivät