Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Esteri pukeutui yksinkertaisesti ja teki palvelijain töitä halveksimatta edes navettaa. Forstmestarinna oli vavistuksella odottanut forstmestaria matkoilta ja itkenyt Esterille tekoaan, että hän oli estänyt noudattamasta forstmestarin toivoa ja tahtoa.
Luuletko Aina ei enää tahtonut päästä ääneen luuletko, että meitä tästä hyvin moititaan? Siitä voitte olla varmat. Ei ollut Ainalla eikä Hilmalla enää mitään puhumista: he olivat tyyten masentuneita. Vanhurskaassa vihassa läksi Tyyra pois, jättäen heidät tarkemmin miettimään tekoaan. Siinä he nyt istuivat kahden äänettöminä, raskas paino sydämmellä.
Tällä, hyvä neiti, katson kunniaani loukatun, enkä saamani eron takia, jota olisin vaatinut, ellen olisi sitä saanut. Te olette vakava, hyvä neiti? Miksi ette naura? Ha, ha, ha! Minähän nauran. Oi, tukahuttakaa tuo nauru, Tellheim! Minä rukoilen! Se on ihmisvihan hirveätä naurua! Ei, te ette ole se mies, joka voi katua hyvää tekoaan sen vuoksi, että siitä on hänelle huonot seuraukset.
Hän puristi kättänsä äärettömästi pakoittavaa murtunutta nenäänsä vastaan. Niin seisoi hän kauan. Vähitellen tointui hän. Hän tarttui toveriinsa, pani hänen makaamaan lattialle. Kallesta oli jo henki lähtenyt. Kuvan silmät seinällä seurasivat murhaajaa. Matti tointui kokonaan. Hän osasi ajatella tekoaan. Hän ymmärsi asemansa. Hän kuunteli, mutta vielä oli kaikki hiljaista hänen ympärillään.
"Seneca sanoo: nemo prudens punit, quia peccatum est, sed ne peccetur", jupisi Haerkepaeus, lisäten ääneen: "Onko hän katunut tekoaan?" Kukaan ymmärtäväinen ei rankaise siitä syystä, että rikos on tapahtunut, vaan jotta rikollisuutta ehkäistäisiin. "Katunut!" naurahti Yrjö. "Kivenkovaan kieltänyt hän on, vaan ei katunut." "Eikö hän vieläkään tunnusta?" kysyi Haerkepaeus.
Yht'äkkiä sukelsi esiin muisto tuosta päivästä, jolloin hän omaa tekoaan häveten hiipi isän ja äidin makuuhuoneen ovelle saadakseen heidän keskustelustaan jotain selvitystä siihen, miksi elämä kodissa oli niin raskasta ja ilotonta. Pitäähän sitä lapsia sillälailla oli äiti arvellut. Pitäähän sitä. Luuletko? oli isä vastannut.
Juuri tähän aikaan oli Pilgrim aikeissa mennä kirkkoon, mutta tiellä kääntyi hän takasin ja käveli monta kertaa Petrovitschin huoneen ohitse. Viimein pysähtyi hän seisomaan ovelle ja kilisti kelloa. Petrovitsch oli ison aikaa akkunasta katsellut hänen tekoaan, ja nyt kun kilinä kuului, sanoi Petrovitsch itsekseen: "Vai niin? Sinä aivot tulla tänne?
Lensi turraksi kuni taintunut ja järjen määräävä voima pakeni, ettei tuntenut itseään eikä tekoaan. Sielun vuosikymmeniä paisutetut virrat pääsivät purkautumaan veriin. Kuohuneet veret ja lujan luonteen vaistomainen laki pani jäsenet käytäntöön. Ja teon määrääjänä oli nyt vaan kohtalon epämääräiset rajat ja raivostuneen luonteen säälimätön käsky.
Hän eikö oiti Pyhässä vimmassansa noita kahta Rikoksellista silponut, jotk' uni Ja viina oli tehnyt orjiksensa? Työ jalo, eikö niin? Ja viisas myöskin? Jokaisen mielt' ois inhoittanut kuulla Tekoaan heidän kieltävän. Sen sanon, Kaikk' on hän hyvin hankkinut, ja luulen, Jos pojat Duncanin hän valtaans' saisi Jot' älä, taivas, suo! niin tuta sais he Mit' isänmurha maksaa; samoin Fleance. Mut vait!
NATHAN. Tuskinpa teit' ensinkään hän sillä tarkoitti! RISTIRITARI. Ken tietää! Kertokaahan! NATHAN. Syytellyt mua patriarkalle on joku... RISTIRITARI. Teitä? Luvalla sanoen, se valhett' on. Mua kuulkaa, Nathan! Olen mies, ei voi koskaan kieltää mitään tekoaan. Min tein, sen tein! Vaan hyväks työks en sentään jokaista tekoani myöskään tahdo mä väittää. Miksi jotain vikaani mä häpeisin?
Päivän Sana
Muut Etsivät