United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Runon raikuvan kuulen ja nuoreksi luulen taas itseni, taas elon karkelo käy, taas viittovi taistot, veren kuohuvi vaistot punahehkunta, jolle ei loppua näy. Taas nään sinut illoin kuin näin sinut silloin elonliekissä seisovan seppelepäin, mua vaativan sinne, mihin jyrkin on rinne taru lempeni, jonka jo loppuvan näin.
Sinne hän sen sitoi ja vartosi aikaa. "Mutta tilaisuutta ei heti tullutkaan. Vanhusta ei saatu lähtemään kotoaan pimeän tultua. Useita kertoja hiipi Stapleton turhaan koirineen nummella. Näillä hänen retkillään sattui niin, että talonpojat saivat nähdä hänet, tai oikeammin hänen apurinsa, joten taru helvetinkoirasta sai uutta vauhtia.
Vanhus jatkoi: "Kerrottu on mulle Kerran taru, jonk' Arkhipelagin Saaret uskovat ja ehkä kohta Levennee se kautta manterenkin. Näin se kertoo: Delon maalla syntyi Marmaryne. Kahden lustrin kesät Tuskin nähtyään, jo lemmen liekit Sytytti hän seudun nuorukaisiin. Mutt' ei aistillisen halun haltuun Puhdast' itseään hän huoli heittää.
He murheita kuulivat Ranskasta juur: Peri hukka jo voittajanki, Oli lyöty ja pirstottu armeija suur, Ja keisari, keisari vanki. Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain, Kun tiedot surkeat saavat; Ja toinen ääns: "Oi, tuskiain, Miten polttavat vanhat haavat!" Mut toinen ääns: "Taru loppuun soi, Ja voisin kanssas kuolla, Mut mulla on vaimo ja lapset, oi, Jotk' kaukana nääntyy tuolla."
Hän virkkoi: »Tuota mielelläin en kerro, mut kirkas kielesi mun pakottavi muinaista muistamahan maailmaani. Ma olin se, mi kaunihin Ghisolan sain myöntymään Markiisin lemmenleikkiin, kuin tuosta kertoneekin tuhina taru. Tääll' yksin itke en bolognalaisna: päinvastoin paikka tää niin täys on meitä, ett' enemmän ei kaiu murtehemme välillä Savenan ja Renon virtain.
Muutkin ovat tehneet sen huomion, että missä taru kertoo Helgelannin etevimpien talonpoikaissukujen polveutuvan puolihiiseistä ja vuorenjättiläisistä, tarkoitetaan sillä lappalaista syntyperää. Meidän kuningassukumme polveutuvat lappalaisista, ja »Fin» oli arvossa pidetty nimi, jota on kantanut moni maamme parhaita miehiä, kuten esim. Fin Arneson .
Taas voimiini uskon, taas huomenen ruskon kerä kultainen henkeni taivaalla käy kuin auringon hymy, jumal-aatosten jymy punahehkunta, jolle ei loppua näy. Se leimusi kerran kuin lempeys Herran, taas onnesta orvoksi yöhön jäin Pois tummunut multa on maan-elon kulta taru rakkauden, jonka nyt rauniot näin. NIIN KAUKAA JA SENT
Sitka-vaarin tarina Latvasaaren kuninkaasta ja hänen hovilinnastaan tunkeutui mahtavalla voimalla mieleeni. Tämä taru ei voinut olla yksin kansan mielikuvituksen luoma. Siinä täytyi olla jokin todellisuus pohjana. Ja jos niin oli, ehkei tämä rautarengas vitjoineen ollut ainoana todistuksena niiltä ajoilta, joina hän oli elänyt.
Saa vaiva sanoiksi, virret vierivät huulilta urohon, mies itse haoksi muuttui, puuttui puuksi paikallensa. Satu oli sanasta, taru tammesta taitehen Jumalan. PUMA TIET
Ei nimeä tyttärein' Saa kenkään mainita. Isän povessa Lyhyt on elon taru hällä. Minunpa olkoon vaan hänen muistonsa. Kun perille pääsnyt ma oon, Kun hautakumpu päälläni kohoaa, Korvan' ei kuule ihmisääntä, Voittoni kalliin mainita vasta saa." Näin lausuen nous' ylös hän, Pois astui, johtain kädestä poikaansa. Vankkana aivan niinkuin ennen, Salihin jätti hautojen kolkkouden.