Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ja vanhain täytyi porvareimme heittää Pois arvopuku, käsin vanhoin käydä Keihääseen vanhaan, rauhan ruostuttamaan, Vihaanne ruostunutta häätääkseen. Jos katurauhan vielä rikotte, Niin rauhansakon henkenne saa maksaa. Täll' erää poistukaa te kaikki muut; Te, Capulet, te käykää kanssani; Ja Montague, te iltapuolla tulkaa Keräjäpaikkahamme, vanhaan linnaan Täst' asiasta lisää kuulemaan.
Yl' äyrään siellä törmä liekin lyöpi, mut äyrähältä ylöspäin käy tuuli, mi taapäin ajaa sen ja luotaan torjuu. Siis yksitellen avonaista reunaa ol' astuttava; tuolla puolen mua pelotti tuli, tällä puolen syvyys. Oppaani lausui: »Silmät ohjaksissa paikalla täll' on tarkkaan pidettävä, voi pienin askel täällä syöstä harhaan.»
Hän korkeana nousi pimeessä nurkassaan, viel' oli köyrynäkin hän kookas varreltaan; mut muuttunut hän oli täll' erää paljonkin, soturiryhti jalo ukossa nähtihin. Hän ruoturina muuten eleli vanhoillaan; sodista muinaisista jäi saaliiks arvet vaan; koditta käytyänsä mont' aikaa eellehen, hän Röikön torppaan viimein pääs' Alavutehen.
Voi houkko muu ystävän'!" "Oi heretkää, mua kuulkaa, Pois leikki nyt veikkosein, Jo lauluun kanssani tulkaa Taas vienoisin sävelein. "Niist' ei mun armaani herää, Ei siit' ole huolta, ei! Niin nukkuvi hän täll' erää" "Mitä, hänet Tuoniko vei?" "Ei toivon tähtönen paista Nyt enään ikkunastans, Mut tuolta taivahan laesta Se täst'edes vilkkuvi vaan!
Täll' erää tohtori on työstään vapaa; Te saatte mennä. Epäiltävä olet, Mut vikaa et voi tehdä. Kuule, sinä! En kärsi häntä. Saaneensa nyt luulee Ihmeellisen ja hivuttavan myrkyn. Ma hänet tunnen; moista hornan juomaa Niin häijylle en anna. Minkä sai hän, Se hetkeks tunnon turruttaa ja huumaa.
Kuningas juhlallisna, kuin mikä jumala, kahdennentoista Kaarlen nyt nähtiin puvussa. Täll' erää liian ylväs hän oli puhumaan, salissa pitkin astui hän askeleilla vaan.
Niiden kyllä annetaan kaikessa rauhassa joka paikkaan tunkeilla, mutta annas, jos omamaalainen, köyhä ja orpo raukka tohtii tämmöiseen, muka parempaan ravintolaan nenänsä pistää, niin huudetaan heti: "ulos, ulos!" Jos toinen ei sitte kyllin pian ennätä luitaan raikota, niin kohta saa sekä kuulla että tuntea "kuka käski." "Kiitoksen, Herra, sinull' täll' huomenhetkellä, tuon iloisella veisull' "
Luottavana sun toivon kaikkialla kääntyvän mun läheisteni puoleen, joihin luen myös sinut, vaikka poissa oletkin. TASSO. Oi ruhtinas, sen yli annos tulvii, jok' arvoton on siihen mielestään ja täll' ei hetkellä voi kiittää edes. Sijasta kiitoksen on pyyntö mulla: runoni lähinnä on sydäntäni. Oon paljon tehnyt, lainkaan uutteruutta tai vaivaa säästämättä; kuitenkin on vielä paljon tehtävää.
Mut hän, mi hyvin tunsi toiveheni, hymyillen alkoi ja niin riemu-kasvoin kuin iloinnut ois itse Luoja niillä: »Maailman liike, joka keskipisteen pitävi hiljaa, pyörittäissä muuta, täst' alkaa niinkuin rajamerkistänsä. Taivaalla täll' ei paikkaa muuta ole kuin Luoja, jossa rakkaus se syttyy, mi kiertää tään, ja voima, min se kylvää.
Vapaana voimani voitti kheruubit, Se luonnon suoniss' alkoi soluella Ja Luojan riemut muka aavistella Oi tuskan sain täll' uni-autuudella! Yks leimaus! ... mun maahan murskasit. En vertas' oo: sa asut korkealla; Jos pystyinkin sua esiin loitsimaan, Sua pysyttää sit' enpä voinutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät