Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Viimeinen tuomio on varmaan läsnä! Sitä se tiesi, että vesi joessa tänäpänä oli aivan veripunainen tuhat ihmistä voipi sen todistaa ja "viisas Martha" näki eilen taivahalla kaksi paljastettua miekkaa, jotka taistella meukoivat keskenänsä! Paitse näitä on moni yöllä tuomiokirkon ohitse käydessänsä kuullut sieltä hirvittäviä ääniä, syviä niinkuin kuolleiden huokaukset! Kauhistavaa!
Ja mik' on Jumalan virsi? Laulu kerran keski-yöstä. Kaari korkea kohosi, ihmislapset ihmetteli. Hetken heijastui, katosi, mylvähtipä myrskyn kannel, soi sävelet, Luoja soitti, kajahteli kaikki taivas, ihmispeikkojen peloksi, sorasävelten säikkymiksi. Noin jos lauluni olisit kaari kaunis taivahalla, enne ukkosen edellä, merkki rautaisten rakeiden!
Yön taivahalla tuike tähtivyön. Mun on kuin kuolema ois käynyt mailla ja kaupunki ois asukkaita vailla ja elämä kuin kivettynyt ois, mun on kuin jäljellä vain oisin yksin ma öisin aattehin ja epäilyksin ja kuolon kutsut rinnassani sois.
Gunnar oli yhtä synkeä, Liv yhtä hilpeä ja asuinpaikkansa yhtä paljas ja kurja. Eräänä iltana syyspuolella oli kauhea ilma. Ankara myrsky pohjoisesta jyskytti ohitse käydessään tunturia kohti vanhan tuvan kattoa ja seiniä. Pilvet vyörivät taivahalla paksuina, pimeinä, sitten tuli ukkosen jyrinä ja rankka vesisade löi ikkunoita vasten kuin rakeet. Liv istui yksinänsä tuvassa.
Tääll' on toivoin toukoaika: Hauta onnen tarjoo. Kosto, kelvoton, jo viihdy! Elä kiihdy! Rinnan runneltaisit jalon, Hengen valon Pyhän saisit sortumaan; Kosto, viihdy, viihdy vaan! Sydän, salli koston kuolla! Tuolla, tuolla Koston kalpa korkealla Taivahalla! Parhain kosto päällä maan: Kiitä kelvotonta vaan.
Luonto heille Silmätkö antoi nähdä taivaan laen Ja maan ja meren rikkaudet kaikki, Selittää tulipallot taivahalla Ja rannan määrättömät sorajyvät, Ja somaa emme rumast' erottaisi Näin oiva laseilla? IMOGEN. Mik' ihmetyttää?
Siinä nyt makasin ja kuuntelin peippoa, joka niin kauniisti lauloi lähellä olevaisessa koivussa, mutta kuunnellen ja lonaillen nukuin ja herätessäni oli jo kuu taivahalla ja katseli niin heleästi päälleni lehtien välistä. Se oli niin kaunista ja ihanaa, tiedätkös äiti, etten taitanut olla makaamatta vielä pientä aikaa ja katsella sitä kaunista kuuta puitten oksien välistä.
Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Vene matkoi maarajoilla. Maammo tuon venon sisässä. "Tules maammo ottamahan!" Maammo noin sanoiksi virkki: "Enkä ota, enkä taia, Veljesi tulee jäleltä; Veljen venot vetrehemmät Veljen airot armahammat, Veljen soutimet somemmat."
Tuskin tohtii kirkkomatkan tehdä asehetta Tunkeutuvat taloihin ja juovat sekä syövät. Kuka heitä vastustaa, sen kuoliaaksi lyövät. Kajaaninkin kaduille jo öin he uskaltavat. Viskaali on vimmoissaan: Mi aika? Mitkä tavat! Nähdään merkit taivahalla ja monta uhkausta, maailman loppua peljätään ja tuomion tulemusta.
"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, Nythän valta teidän onpi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ." Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Tarina.
Päivän Sana
Muut Etsivät