Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Samoissa varjosissa, Tuulissa lauhkeissa, Tuuheissa metsistöissä Ihana impi istui Ja nuori mies, hiljaa Puhellen pitkin iltaa. Syleillen, suudellen he Puhuvat kauvan vielä. Kuin pilvet taivahalla Sinertävällä syntyy Välistä ruskeiksi. Välistä valkoisiksi, Välistä synkeiksi, Niin sanat myöskin syntyi Nyt heidän rakkautensa Taivaalla siintävällä.
Siks syleilkäämme, antakaamme suuta, ja ohi olkoon tämä myrskysää: ma koen kolkkoutta maasi kestää, jos lupaat haavehesi hullut estää. Kuu kylmä autiolla taivahalla! Ah, nainen lempimäni, noinko liet?
Hongat nuokkuu Imatralla, Luonto näyttää huokaavan, Pohjantähti taivahalla On kuin silmä Jumalan; Kun se loistaa, Surut poistaa, Viittaa: tuoss' on kallis maa, Sykkimään mi syömmet saa. Vesi kiehuu, koski pauhaa, Päilyilevät pisarat, Aalto aalloss' etsii rauhaa, Jylhät vuoret notkuvat. Vuoksi jyskää, Riehuu, ryskää: On kuin jumalattaren Kutsu taistoon vapauden. Miksi makaat Suomalainen?
Piit panetti pihlajaiset Millä hän meret haravoi, Meren rannat raapustellen; Löysi puolen ruskulaista, Tuop' on päivä taivahalla, Löysi puolen valkulaista, Tuop' on kuuna taivahalla, Löysip' on muruja muita, Nuo tähiksi taivahalle.
Vaan tuo kauhea laulu tuuti hänen tuntonsa uneen hänen kiihtynyt sielunsa vaipui lauhkeaan rauhaan hän meni tainnoksiin. Kovaa ainetta. Oli pimeä yö, kun Wappu avasi silmänsä jälleen; valkea oli sammunut, kellon-soitto vaiennut, alhaalta syvyydestä kuului Achen yksitoikkoinen kohina ja korkealla taivahalla loisti yksinäinen tähti.
Ja Martan ajatukset kääntyivät hetkeksi entisiin aikoihin, kuu Tahvana jutteli miten hovin herra oli pahuutensa palkan saanut, miten hänen oli täytynyt velan tähden myydä suuren hovinsa ja miten hän sitten oli tietämättömiin kadonnut. Mutta mustat pilvet eivät kauan säilyneet Martan kirkkaalla taivahalla; ne hajosivat ja hovin herra oli pian unhotettu. Kuukausi oli kulunut.
Näin ne eläneet ol' lapsest' asti, Ja jo joutui päivä, jona päätti Nuorin pari viisitoista vuotta. Kirkas aamu koitti metsän takaa, Hattaraa ei taivahalla nähty. Oljiltaanpa nousi veljesjoukko Iloissaan, kuin päivä ennustettu.
He ajan tullen nukkuneet on tyynesti ja hiljaa, nyt kasvaa heidän haudoillansa teräisätä viljaa ja lapsillaan on leppeämpi huomen ja valonjuovat taivahalla nousee ajan yöstä ja kauniit hengenlaihot itää isiemme työstä. Niin käypi taru nousennasta Suomen. Mut elämä on ankara, kun lakinsa se laatii, ja polvi polven jälkeen uhrit veressä se vaatii ja polvi polven jälkehen ne maksaa.
Tie on pitkä ja jalat vanhat ja hyvä on saada välistä levätä". Ja lukkari huokasi ja pyyhki otsaansa. Siinä hän istui. Aika kului kulumistaan, lukkari jutteli sitä ja tätä ilmasta ja katseli yht' mittaa eikö Bergit jo tulisi. "Sinun täytyy viivytellä niin kauan kuin mahdollista", ajatteli hän ja otti samalla vähän maitoa. Aurinko nousi yhä korkeammalle taivahalla, vaan Bergit'iä ei kuulunut.
Oksattomat, lakkapäiset hongat pilvenkorkuiset vuoret harmaat, jäkäläiset, valjut vaarain rintehet syvät nielut vuoren alla, eessä aavat ulapat, synkät pilvet taivahalla, joista säihkyy salamat, yllä korkeudessa tuolla räsähdellen ajaa jyryllänsä ukkonen, pauhaa täällä, pauhaa tuolla, väsähdellen painuu sentään vihdoin läntehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät