Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Samoissa varjosissa, Tuulissa lauhkeissa, Tuuheissa metsistöissä Ihana impi istui Ja nuori mies, hiljaa Puhellen pitkin iltaa. Syleillen, suudellen he Puhuvat kauvan vielä. Kuin pilvet taivahalla Sinertävällä syntyy Välistä ruskeiksi. Välistä valkoisiksi, Välistä synkeiksi, Niin sanat myöskin syntyi Nyt heidän rakkautensa Taivaalla siintävällä.
Hän pysähtyi peilin eteen, silitteli kurtistuneet nauhat hiuksissaan tummissa, kastanjankarvaisissa, silkinhienoisissa, tuuheissa hiuksissaan joita ei milloinkaan mikään hyvänhajuinen kaunisteleva voide ollut saastuttanut, eikä milloinkaan koko hänen elinaikanansa tulleekaan sitä tekemään.
"Luulenpa lopulta tulevani hulluksi tuon tytön tähden", mutisi hän itsekseen hampaiden välistä ja hänen sormensa, ikäänkuin epätoivossa, harailivat tuuheissa hiuksissa, jotka varjostivat hänen otsaansa. Silloin tuntui hänestä, ikäänkuin joku pikaa liikkuisi altaaniin tulevilla rapuilla kevyesti ja melkein kuulumattomasti kuten kissan pojan pehmein askelin. Ihminen ei se suinkaan olla voinut.
Mutta vihdoin, kun mies, tuoden tupakinsavua tuuheissa viiksissään, palaisi takaisin loosiin ja ylenkatseellisen alentuvasti katsahti Nehljudofiin ikäänkuin ei olisi häntä tuntenut, ei Nehljudof antanut enää oven sulkeutua, vaan tuli käytävään ja löydettyään palttoonsa läksi teaatterista.
Epäjumala, toistivat toiset ikäänkuin kaikuna. Pihassa kasvoi vanha pihlaja, ja sen tuuheissa oksissa heilui paimen pyhävaatteissaan, lehmännahka hartioilla, sarvet rinnalla riippuen. Lähemmin tarkastaessa huomattiin, että tuo kumma ei ollutkaan paimen itse, vaan hänen vaatteensa, jotka olivat nuken muotoon täytetty, ja tämän oudon kummituksen ympärille ryhmittyivät katselijat.
Mutta Sorön syvissä, tuuheissa metsissä oli kätkettynä sen kaunis kuva, hänen juhlallisesti kukoistava tyttärensä, ja jos hän joskus lähti kuningaskaupunkiin, jäi kuitenkin Signe Valdemarin suojassa linnaan. Tämä oli 22 vuoden vanha, kun Akselinpoika päätti että hän sodassa tekisi itsensä ansiolliseksi saamaan Signen käden.
Mutta olihan matkasta hauskuuttakin ollut, jos otetaan lukuun nuo pistelevät, pitkänokkaiset sääsket, jotka kasvoni olivat näppylöihin hakanneet. Kyllähän Limingassakin on sääskiä, vaan kun Liminka on metsätön autio, niin raitis tuulenhenki niitä vähän hajottaa, jota vastoin tuuheissa metsissä on sääskiä paksulta.
Hedelmättömän kankaan hietaiselle tielle, jota runoniekka ja säveltäjä Falk kävelee, näkyy tuolta jo pieni, tumma kukkula; sitä kohti hän on menossa. Pian pilkottaa sitten kukkulalta mustanpunertava pikku talo, vanhain petäjien keskeltä; niiden jykevät oksat kellertävät, ja tuuheissa havuissa suhisee tuuli surumielisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät