Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta Martina vastasi häntä, huulta purren: "Jaa, te miehet, te olette häijyt, häijymmät meitä! Isä, hän taitaa kieltää lapsensa ja käydä sen ohitse; mutta äite, hän ei tee niin, hän ei taida, ei tahdo sitä tehdä. Sinä olet häijy!" "Minkätähden sinä soimaat minua sillä muotoa?" "Enpä minä sinua soimaa. Enkö minä saa vaikeroita?" "Rauhoitu vähäisen! Tästä päivästä saa loppunsa kaikki häijyys!"
Ja päivällistä syödessä Laura puheli iloisesti ja usein itsekseen hymyili, mikä hänelle oli tullut omituiseksi tavaksi. »Meidän neidistä taitaa tulla sellainen tyttö, joka ei pojista välitä», sanoi lehtori vaimolleen ihmetellessään tälle sitä kummallista seikkaa, ettei Laura itkenyt lainkaan Veli Erkin onnettomuutta.
Mutta sitä minä vain arvelen, että Ella varmaan tulee hakemaan omaansa pois ja siinä taitaa tulla kuuma löyly.» Toinen nauroi. »Kyllähän sitä on kuumia löylyjä ennenkin nähty.» »Kun nyt vain onnistuisimme», jatkoi Valee, »sillä jos siellä piiat jo ehtivät luttiinsa, niin ne varmaan kuulevat meidän vehkeemme. Täytyy siis ehtiä siksi kuin he ovat vielä tuvassa.
Tiedättekö ketä lähdette viemään? En tiedä. Ettekö tosiaankaan. Ruhtinas Loredanoa, Neapelin lähettilästä. Loredanoako! änkytin vastaukseksi. Mikä Loredano? Olihan markiisi Oikein. Hän oli markiisi vielä muutamia vuosia takaperin; mutta nyt on hän kohonnut ruhtinaaksi. Hän taitaa jo olla sangen vanha mies? Vanhako? On kyllä! Mutta mitä se haittaa? Onpa hän terve, iloinen ja pulska kuin ainakin.
"Milläpä kansani ne katkoa taitaa?" kyseli kaihomiellä Päivän poika. Ja Marjatan poika lausui: "Laulun voimalla ne on ennenkin kahlehet katkottu, soitolla on selvitetty." Mutta Päivän poika virkkoi valitellen: "Oi sinä Marjatan pyhä poika, koska kansani niin mahtavat laulut laatii, niin suuret soitot suorittaa, että ne minun kahleeni kykenevät katkomaan?"
»Sulhasiannehan te karkoitatte, kun vesipataa kiehutatte», sanoi Leena; otti kiulun, ammensi padasta vettä punkkaansa, ja kantoi kylmää sijaan. Hanna yritti lähtemään. »Arvatkaas, kuka vieras siellä on pappanne luona», sanoi Mari. »Se Vaajasalon herra taitaa teistä tykätä», lausui Leena, »niinpä minä olen sitä vähän kuullut huhuiltavan».
Elä toki ajattele milloinkaan sellaisia, varoitti Liisa. Minkäs niille taitaa, jos ne tulevat. Unhottaa pois ja käy aina siellä entisillä olomaillaan kylässä, eihän tämä niin pitkä matka ole. Niinhän tuo taitaa olla, sanoi Viija ja oltuaan vähän aikaa äänettä aloitti: Miksikähän se Arolan Maria ei tullut minun häihini? Se asia on ehkä minun syyni, sanoi Liisa. Sinunko syysi.
Nätti likka naia pitää, jos hän ois kuin köyhä, Mitä likan rikkauesta, kun on muuten nöyrä. Tuopa likka minun on ja aina olla taitaa, Tuopa minun mielestäni maksaa rupilaita. Häijyntavalla surettaa tuon nätin likan perään, Jonka kasvot kuumottaa kuin aurinkoisen terä. Kunpa kulta vieressäsi hetken olla saisin, Suru lähtis mielestäni, ilonen ma oisin.
Vaan se oikein taitaa naurattaa, ettei kirkkoherra pidä uskollisistansa suurempaa lukua, kuin lapsi puusta tehdyistä leikki-kaluistansa, jotka hän saa liikkeelle kuin vaan tahtoo, hyvin tietäin, että nämät eivät sentään ole muuta kuin puunpalaisia."
Jukke punalti tuimasti päätään, kasvot kuohahtivat tulisiksi, suu vetäytyi enemmän tavallista väärään ja paksujen huuliensa raosta oikein uhkaavan jyrisevällä painolla lausui: »Taitaapa Vaaralan isännällä ruveta tuulemaan housuihin. Taitaa linnaan lähtö alkaa lähestyä. Lähestyköön vaan, kyllä täältä autetaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät