Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Taitaa hyvinkin murehtia isäänsä... eikä kummakaan." "Niin, jos ei sillä muuta ole mielessä", virkkoi Hanna. Iisakki katsahti tyttäreensä. Mutta kumpikaan ei siitä sen pitemmälti puhunut. Saatuansa aamutyöt tehdyiksi Hanna lähti huvikseen koskenrannan polkua pitkin Anttia vastaan.
Aha, rouva Inger Gyldenlöve odottaa teitä? Inger Gyldenlöve? Niin, täällä taitaa olla se joku ? Sanokaa, oletteko te talon väkeä? Minä? Niin, kyllä sikäli, koska tästä illasta olen Inger-rouvan vieraana. Vai niin? Minäpä luulen, että meillä nyt on kolmas ilta Martin-messun jälkeen? Kolmas ilta Martin ? Niin, aivan oikein. Tahdotteko päästä linnanrouvan puheille heti?
Ei tuo niin erittäin nukuta, sanoi Reittu tarkastaen puhetoveriaan, joka parhaillaan leyhäytteli tukkaansa taaksepäin ja alkoi sitä sitoa palmikolle. Taitaa sitten olla matka mielessä, jatkoi Laara nauravalla äänellä. Ei tuosta siitäkään, kun on kerran hevonen tallissa. Jos ei hevosella, niin jalkaisin. Reittu katsoi poikain vuoteelle ja ne näyttivät nukkuvan.
Surmasi hirmuinen Kullervo Pimentolan kauniin tyttären, mutta silloinpa katkesi side, joka Pohjolan ja Kalevalan sovintoon liitti, ja toisiansa vastaan nyt taasen kääntyivät sukukuntain aseet, ja onnen ikuisen nyt maamme periä taitaa. Jos ompi niin, niin kasvoipa tuhosta onni. Loista, kuu, ja kirkasta tiensä. Mutta kosken alle, tuohon, he venheinensä pysäyvät.
Tuo yksinkertainen Ernestiinakin on meillä niin viisastunut, että hän nyt taitaa pitää kauppapuotia ja on saanut miehensä, tuon lamaantuneen kraatarinkin ihmismäiseksi. Ernestiina on ennen pitänyt minun vanhoja vaatteitani, mutta kuinka hän nyt on vaatetettuna? On kuin virkakuntalaisen vaimo ja kilistelee rahoja taskussaan!
Päivälliseltä noustaessa hän sanoi Uutelalle: »Minun taitaa täytyä jäädä vähän levähtämään, kyllä tulen jälessä heti kun jaksan.» »Lepäile sinä vaan itsesi terveeksi, kyllä minä siellä yksinkin toimeen tulen», vastasi Uutela. Keskitalo todella lepäili jyskyttävin ohimoin, kattoon tuijottaen aina siihen saakka, kunnes vanha emäntä rupesi iltapäiväkahvia keittämään. Silloin hän nousi.
Tähän asti oli, päätti hän, kaikki omasta viisaudestansa ja yrityksestänsä onnistunut; vaan onnistuisiko tästä-lähinkin? Vahingoita saattaa tapahtua, joita ei mikään vakuutus-kunta voi varjella, vaaroja väijyy yksinäistä ihmistä, joka on ystävittä ja Jumalatta, joka taholla, ja ukkoinen taitaa vahingoittaa selkeimmältäkin taivaalta.
PASTORI. Lapsi rukka kun et sinä vaan sairastuisi. Missä mamma on? MAIJU. En tiedä. Lasten työhuoneella taitaa olla. PASTORI. Jos lähettäisimme hakemaan. MAIJU. Ei, hyvä pappa, ei lähetetä. Mitä varten? Kun minä olen ihan terve. PASTORI. No, no, ei lähetetä, ei. Koska et tahdo. Mutta ei nyt ole oikein laita, sen kyllä näkee. Lienee sitten heikkohermoisuutta tai muuta tautia.
Jos ken mailmaa rakastaa, Tyydytystä ei hän saa: Kallis veri Jesuksen Tyydyttääpi parhaiten. Vihamies jos viekkaasti Vihaa, vainoo, sortaapi, Jesus auttaa tuskista, Synnin, kuolon kahleista. Sairaus jos saavuttaa, Tauti tahtoo vaivuttaa, Jesus, paras lääkäri, Tehdä taitaa terveeksi. Joskin köyhyys kauhistaa, Onnettomuus ahdistaa, Jesus antaa yltäiset Ruoan ja muut tarpehet.
Hätä opettaa meitä turvaamaan Häneen, joka yksin taitaa hädässä auttaa, mutta jonka me niin helposti unhotamme hyvänä ja valoisana päivänä. Niin on, äiti rakas! Freedrik kumartui suutelemaan äitinsä kättä. Nyt minä menen uimaan huudahti Bruuno.
Päivän Sana
Muut Etsivät