Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Katariina rouva istui hetkisen miettien. Vihdoin sanoi hän: "Juho veli saattaa olla oikeassa. Minä uskon että niin taitaa tapahtua. Levottomuudesta saattaa ikävää asiaa loppuun älköön pikaistuttako." Katariina rouva pyysi Juhoa nyt jättämään hänen kahden Margareetan kanssa, jonka hän kutsui sisälle.
Kätyri koki parantaa kättänsä, mutta sittenkään ei ukko ääntä päästänyt; hän ei olisi voinut sitä tehdä, vaikka he olisivat hänet kuoliaaksi pyntänneet. Kun he olivat kylläkseen ukko-raiskaa hosunneet, sanoi kauppias vihdoin: "Heitä jo hiidessä poijes; taitaa se raato kuolla käsiin, jos vielä pitkitämme". Sitten he lakkasivat ja menivät nauraa hihittäen pois.
Ja sinnekö se jäi? utelivat Sanna ja Paavo. Sinne. Tulevana syksynä se haetaan käsiin, tuumasivat nuoret. Taitaa jäädä löytymättä, arveli Paavo kun se on tulessa mustunut. Ja mitäpä sillä enää tekisikään, kun siitä on kaikki mahti palanut. Kun kerta Lieksan kenttää ja majurin noitakalua oli mainittu, eivät lapset jättäneet Leenaa rauhaan.
Mutta Heinonen kävi lopulta kiinni äsken katkaisemaansa poikain keskusteluun. Pojilla taitaa olla Amerikka-touhuja, luulen. Taitaa olla, naurahti Vihtori. Heinonen sai kuulla, vaikka ei vielä aiottukaan julaista. Ilmi se tulee kuitenkin. Martti sormi polkupyöränsä rengasta aivan kuin aikeessa lähteä. Käskeekin pitää maantietä salaisuuksiensa juttelupaikkana, virnisteli Heinonen. Naurettiin.
Jos tahdot ryypyn, niin tulee luhtiini hetken perästä! Jahah! ROOPE. Onkohan tuo liian matala? Koetetaanpas lautaa. Hyvähän tämä! Ihan peijakkaan hyvä sittenkin. Eipä taida olla karsokaan. ROOPE. Tuohon sietää pienen paittilaan. KALLE. Taitaa kyllä ... pannaanpas vaan ... noin! Nyt hyvä sanoi Mäkelä. Koetellaankos? ROOPE. No, sinä et olekaan enää suutuksissa? Enhän minä ... olenkos ollut sitten?
Päivinä ennen ripille menemistämme paisui synkkämielisyyteni kuumeentapaiseksi tilaksi, jolloin usein en ollut aivan täydellä järjellä; minä olin niin onnetoin kuin ihminen olla taitaa. Vihdoin tuntui minusta aivan silta kuin antaisin autuuteni altiiksi Susannan tähden.
"Tuleenhan tuo taitaa pyrkiä ja tulen sukuahan se onkin," vastasi Liisa. "Sussu! Sussu, nipistä Herran tähden sen vasemman käden nimetöntä; ehkä se siitä taas rupeaa huutamaan ja paha tuopi oikean lapsen takaisin," neuvoi Maija, viimeinkin kömpien ylös lauteiden alta. Sormea nipistettin ja poika saatiinkin taas täyttä suuta huutamaan, mutta paholaista ei sittenkään kuulunut kauppaansa purkamaan.
Kukapa sen tietää, mitä minussa on?... ei ole sitä vielä oikein toden teolla kysyttykään! Mutta emäntää minä pelkään. Kaikki hän osaa ... kaikki hän tietää ja taitaa paremmin kuin muut ... ja kaiken täytyy käydä juuri niin kuin hän tahtoo. Ei siitä mennä puoleen, eikä toiseen; niin se on ja pysyy kuin laissa kirjoitettuna. Ja ellei niin olisi, ei tämä talokaan olisi sitä, mitä se nyt on.
Hjalmar." Kyyneleet välkkyivät tuon nuoren miehen silmissä kirjettä lukiessansa; mutta se täytyi mennä, se oli välttämätön. "Uhri on siis tehty," sanoi hän itseksensä, "uhri on minun elämäni onni, mutta hän voi lohduttaa itseänsä. Hänen kasvatuksensa tekee että hän voi unhottaa, että hän taitaa vaihettaa tunteitansa sitä en voi minä."
Mutta sitten saan loppupuolella kesää isältä lyhyen kirjeen, jossa hän ilmoittaa, että äiti on sairastunut, että hän taitaa pian muuttaa parempaan elämään ja että hän tahtoisi heittää minullekin jäähyväisensä. Ihminen on itsekäs, ja ensimmäinen tunteeni oli pieni tyytymättömyys siitä, että täytyi keskeyttää lukuni ja lähteä koluuttamaan kauas Pohjois-Suomeen hauskasta meren saaristosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät