United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenties se verta vuotanut on viljan ja kasvon' ehkä kalvistanut näin; mut urhoin kanssa vielä käydä voisin, tosinpa kaaduin, vaan nyt koittaa soisin, ma toinnuin taasen, teidät nähtyäin." Nyt Döbelnillä kyynel kirkas loisti: "Siis taisteluhun väki verraton! Se, minkä näin, kaikk' arvelukset poisti, tää Döbelnin, tää voiton päivä on!
Tää tunnussana se myöskin on sun, Sä nuoriso armaan Suomen, Jos innoin käyt elon taisteluhun, Niin työllesi koittaa huomen, Jos lippus puhdasna säilyy vaan, Saa monet mielet se hehkumaan. Vähät voimat ne suuria aikaan saa, Kun on intoa, innostusta! Kun on tahtoa työhön ja toimintaan, Kun on toivoa, uskallusta! Kun on uskoa oikean voittohon, Ajatukset kun nuorilla suuret on!
Jo tiedän tarkoituksesi sun, Sä miettivä ystävä kulta, Mut mun käy mieleni taisteluhun, Miss' tarvis on hengen tulta. Ja vaikka mun toivehet pilviin sais, Mist' äkkiä kuiluhun syöstäis, Niin en minä sentähän neuvoistais En ainooseenkahan myöstäis. Mä tahdon toivoa vapauden Viel' pääsevän varmaan voittoon, Mä tahdon toivoa valkeuden Viel' seestyvän täyteen koittoon.
Viimein kerrotaan, miten kuningas voitti viholliset: Hän heidät löi, kuin Baal lyö taistellessaan. Pirstoiksi sortui vihollisten vaunut Tuhansin määrin. Kalpen' ajomiehet, Ei yks'kään käsi nouse taisteluhun, Kauhistus heidän jäsenensä halvas'.
Vaan ennen ryhtymistä taisteluun On hyvä kuulla, onko menestys Vai onnettomuus odotettavissa; Jos onnettomuus, tiettyyn turmaansa Ei riennä kansa eikä kuningas. Siis tarkoin punnitkaa ja vastatkaa, Jos taisteluhun tähän mennä saa, Jos miekka saapi alkaa toimintansa Vai levätäkö täytyy huotrassaan? Te sota aikomanne alkakaa, Aseenne taistelussa voiton saa!
Jos kauvemmin hän täällä viipyy, kaikki Mun paronille täytyy ilmoittaa, Vaikk' kyllä tiedän hänen suuttuvan. Seitsemäs Kohtaus. Jaakko. Luutnantti Werner. WERNER. No, rauha, Jaakko! JAAKKO. Werner luutnantti! WERNER. Tuun sodasta ja herrasväkeäs Ma tahdon kohdata. JAAKKO. No, käydäänkö Jo taisteluhun? WERNER. Kyllä, joudu vaan! JAAKKO. No, onko Pekka miesnä ollut?
Marssi lakkaa, oitis kun von Döbeln tulee näkyviin, ja upsierit yhdistyvät seuraavaa kööriä laulamaan. Sankari, taisteluhun joka viedä Meitiä taisit ja voittohon myös! Terve nyt, urhokas, eestä sun työs! Kiitollisuutemme äärtä ei tiedä, Sun kunnias, voittos, Ne kaikuvat loitos, Ja kaihohon niitä ei Suomi siedä. WERNER, astuu esiin klasi kädessä. Herr' everstimme!
Käteni mun sodast' estää, Se soihdun toki kantaa jaksaa. Mulle Se toimi uskokaa. Niin käyköön. Sulle Me kunniamme samass' uskomme. Nyt ijäisyyteen rauhass' säälikööt Kaikk' itseään. Tääll' yhtykäämme sitten, Iloisin mielin, tunnoin kirkkahin, Viimeiseen taisteluhun voimaa tuomaan, Maan, kuninkahan viimemalja juomaan. Eläköön Stålarm! Poikan' armas!
Ja henkees nuorta jos arkailet, Ja maata jos siksi sä konttailet, Ett'ei sua langeta juoksu; Jos niin on, impeni, tahtos sun, Jos tohdi et käydä sä taisteluhun, Eron teemme jo paikalla tässä. Mut uljuutta jos sun rinnassa on, Jos tohdit sä elämän aallokkohon Mun kanssani purtes heittää, Jos tuon sinä tohdit ja tahdot sen, Kas silloin laskemme riemuiten, Vaikk' aaltoja vahtokin peittää.
ja eloas nuorta jos arkailet, ja maata jos siksi sä konttailet, ett'ei sua langeta juoksu; jos niin on, impeni, tahtos sun, jos tohdi et käydä sä taisteluhun, eron teemme jo paikalla tässä. Mut uljuutta jos sun rinnassa on, jos tohdit sä elämän aallokkohon mun kanssani purtes heittää, jos tuon sinä tohdit ja tahdot sen, kas, silloin laskemme riemuiten, vaikk' aaltoja vahtokin peittää.