Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Usein utuinen äiti, Lapsen kantaja katala, Rinnan suuhun rientelevi, Nännin suuhun survoavi; Ei taia tajua panna, Eikä miehuutta lisätä Mielt' ei panna puntarilla, Kaata ei kauhalla älyä. Laulan lasta nukkumahan. Tuuti lasta, tuuti pientä, Tuuti lasta nukkumahan!
Jos kirjotella taitaisin minä rakkauen sen, Joka minua nyt vaivaa ja polttaa syämen. Se rakkauen kipinä, joka syttyi rintahan, Ei taia ennen sammua, kun pääsen hautahan. Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava, Niin kaunis myös se rakkaus oli meissä alkava. Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki näkevät, Ja päiväni on pitkät ja kovin ikävät.
Itkull' alan päiväni ja päätän murehilla, Yksin istun iltasilla, yksin aamusilla. Sepä mua murehuttaa, sepä itkun tuottaa, Kun on kultani kaukana ja täytyy aina uottaa. Mont' on huolta muutenki ja se on suurin huoli, Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli. Päiv' on pitkä, ikävä, ja itku aina mulla, Kun en kuule kullaistani eikä taia tulla.
Aika poika minä olen, minä tahon naia, Enkä kauan akata ma aikaan tulla taia. Likkojahan minäki vaan mielelläni naisin, Akat ei kelpaa kerällä, vaikka kyllä saisin. Minä lähen likkain aittaan, hyvä on siellä käyä, Puteli on arkussa ja paloviinaa täynnä. Likka kulta herasilmä, kaahas tilkka viinaa, Minä ostan toiste sulle soman silkkiliinan.
Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä. En taia sitä epäillä, Eri pelänne ensinkänä, Ettei ota onkeheni, Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki Sitä pelkeän pahasti, Etten saa ma ensimäistä Tuolta Toivolan kylästä. Potra on poikana eleä.
En taia sitä epäillä, En pelänne ensinkänä, Ett'ei ota onkeheni Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki, Sitä pelkeän pahasti, Ett' en saa ma ensimäistä, Tuolta Toivolan kylästä. Kant.
Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen villasesta, niin annan tytön sinulle, panen neien palkastasi, saatan sun omille maille, oman linnun laulamille, oman kukon kuulumille, oman peltosi perille." Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella.
Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit koreat Taia ei talveksi ruveta. Kant. KAKSI KAUNISTA YHESS
Ei nyt enää, ei nyt enää kesämarjat auta, Minun kultani rakkaus on ruostunut kuin rauta. Kultani käypi Suomen maita poikki sekä pitkin, Kylän naiset nauroivat ja minä raukka itkin. Minun kultani ripottaa ja nappaa muille suuta, Minä raukka rakastan enkä taia muuta. Miksi kultani kylmenit, et ole niinkuin ennen, Yli selän soutelit ja tulit aina tänne.
HOPPULAINEN. Juuri niin! No ei muuta kuin kättä myllyssä ja lykka till! Ei se taia tyttöin tähden tämä poika kuolla.» MUUT. Vielä vain! No, johan nyt! HOPPULAINEN. Mutta yksi asia vaan on varma, siitä ei pääse mihinkään. MUUT. Mikä se on, Hoppulainen? HOPPULAINEN. Tahdotteko sen tietää! MUUT. Sano, sano! HOPPULAINEN. Varma on, että tää mailma on kiperä ja kapera kuin pukin sarvi.
Päivän Sana
Muut Etsivät