Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Jo nuori, saarnaava poikanen, Sai sielut hehkuhun tulta, Ja kahdenkymmenen ikäisen On saarna säihkyvä kulta! Ja Hengen voimalla voidellun Tään Jeesuksen sotamiehen Nyt maailma tuntevi taistelun: Valon loi elontiehen Hän lukemattomain sielujen, Jotk' iki-yöss' oli synnin Sai armontuntohon Jeesuksen Ja Jumalan ikilemmen.
Kusti katseli ja kuunteli ja virkkoi viimein: »hyvä kello». Näytti sitten omaansa lausuessaan: »tämä on vain pintelikello, mutta tarkka, niin tarkka, että ennen se aurinko erehtyy.» Ja sitten Kusti selitti, että se oli pahanpäiväinen silinteri, jolla hän oli tään vaihtanut ja saanut hyvät välit. Hoijakka oli pysähtynyt, Liisa ja Katri tulleet alas.
Nyt kuusten hän hiljaa kuulee yli huojuvan harmajan pään. Nyt kuuset ne hiljaa kuiskii yli vainajan valkopään Oi, tiedätkö impeni, miksi taas muistan ma tarinan tään? Sua katselen silmin ma huikaistuin kuni kaunista sateenkaarta, sua silmäni sulkien muistelen kuin meren laskija lehtosaarta.
Näät toinen seikka: esine tään uhrin voi moinen olla, ettei synti mikään tapahdu, jos se muuksi muutetahan. Mut älköön kukaan ominvalloin taakkaa harteinsa vaihtako, jos kääntynehet ei avain valkoinen, ei keltainenkaan. Ja houkaks usko joka muutos, missä suhtaudu korvaus ei korvattavaan ens uhrin lupaukseen kuin kuusi neljään!
"Ramorny", virkkoi prinssi, "onko tässä talossa jotain arvokkaampaa vaimo-ihmistä, joka sopisi tään nuoren neidon seuraksi, siksi kun voimme hänet lähettää pois, mihin hän halunnee mennä?"
"Minä turvaan kelpo sydämeeni, joka sykkii tään haarniskan alla, oli sen vahvuus miten lienee, pormestari", virkkoi peloton Heikki; "ja vaikken minä ole suuri puhuja, ei kuitenkaan kukaan noista suurista herroista, kuka hyvänsä se lieneekin, saa minun suutani tukituksi." "Käy vahvassa haarniskassa, kunnon Heikki, taikka älä puhu näin kovaan", kertasi taas pormestari painavalla äänellä.
Minulle tätä kanna, lemmen kahle Se on, sill' ihanimman sidon vangin. IMOGEN. Oi, jumalani! Milloin toisemme Tapaamme taas? POSTHUMUS. Voi meitä! Kuningas! CYMBELINE. Pois, kurja olento! Pois silmistäni! Jos halpuudellas hovia sa lokaat, Tään kuultuas, niin kuolet. Mene sinä, Vereni myrkky! POSTHUMUS. Taivas teitä kaitkoon Ja kaikki hyvät täällä siunatkoon! Ma menen.
Tään enempääkö ette kristittynä ja ristiritarina iloitse siit', että Recha, jota rakastatte, on kristitty? RISTIRITARI. Ja varsinkin kun on hän kristittynä teidän tekoanne? DAJA. Ah, niinkö käsitätte! Olkoon niin! Ei! Mistä tulis se, ken kääntäis hänet? Hän onnekseen jo aikaa ollut on se, joksi muuttua ei enää voi. RISTIRITARI. Sananne selittäkää, taikka menkää!
Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,
niin suuri kirkkaus minut ympär' saarsi ja verhos minut hohtehensa huntuun niin taajaan, etten nähdä voinut mitään. »Ain' Rakkaus, tään taivaan autuuttaja, noin tervehtii, kun luokseen ottaa, tehden sopivaks liekilleen näin kynttilätä.» Tajunnut tuskin sanat lyhyet olin, kun huomasin jo, kuinka nousin kaikkein ma yläpuolle entisvoimieni.
Päivän Sana
Muut Etsivät