United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutaman silmän-räpäyksen valaisi kuu noita ihania, jaloja kasvoja, joita hän niin kauan oli halannut nähdä valo oli voimakas, kirkas, juuri kuin se olisi taivaasta tullut. Sitte se katosi ja synkeä pimeys jälleen peitti Kristuksen kasvot. Aamulla Antverpenin asukkaat löysivät heidät temppelin alttarin luona. Kumpiki oli kuollut: kylmä yö lopetti niin hyvin nuoren kuin vanhanki elämän.
Moitittava silmäys jumaloituu silmistä, loukkaava ajatus, jonka synkeä hetki vastaamme viskasi lemmityn huulilta, kohtaavat sinua musertavaisesti, niinkun taivahan salamat. Sinä hentoinen, kaino nunna, maallis-elämän vankilassa vapiseva, taivaasen ja kuolemattomuuteen kyynelten harson läpi katseleva! Sinä kärsit ja kuolet, ihmis-silmän huomaamatta kärsimistäsi!
Luonto piti kuitenkin puolensa, ja minä nukuin pian ja näin kauniita unia. Senkaltaisissa tapauksissa oli äitini useen vieraanani, joka ystävällisesti lohdutti ja kehoitti minua. Tämän kaltainen on kuvan synkeä puoli; nyt joitakuita sanoja kirkkaastakin. Kevät ja suvi on kerjäläiselle kultainen aika.
Mutta tuska perin valloitti hänen nuoren miniänsä, joka kiljui sydämmensä ahdistuksessa, tempoili koreata, keltaista tukkaansa, viskellen itseänsä sinnen tännen, ja hänen silmissänsä synkeä himeys peitti päivän valon.
Mutta kun kuohuvan Ksanthos-vuon tuli kaalamo, virran kaunisjuoksuisen, isä jonka on Zeus, ikitaatto, nostivat sankarin vaunuistaan, valahuttivat vettä kasvoihin, ja jo taas taju virkosi, aukeni silmät, nousi jo polvilleen uros, vaan veri suustapa pursui, suistui tanterehen tajutonna hän taas, yli silmäin laskihe synkeä yö, näet viel' yhä huimasi isku.
Sill'aikaa synkistyi taivas, nousi ankara tuuli ja tuulen kanssa lumipyry, joka ennen pitkää pani harmaat tiet vaalenemaan. Kulku kävi nyt nopeammin, ja kenties tämä oli syynä siihen, että kreivin synkeä mieli vähän keveni, ja hänen äänettömyytensä useammin keskeytyi.
SAARA. Vuosia seitsemäntoista, naapurin-emäntäinen. ANNA. Tätä muistellessa, eikö kamastu sun mieles? SAARA. Asia, jota ei taida parantaa, älköön rasittako mieltäni. Oi naapurini! meidän ja teidän välillä pilveilee synkeä sumu, jota ei poista enään sovinnon aurinko. ANNA. Ah! minä tunnen sen.
Kuusi tai kahdeksan suomalaista pakolaista oikoili väsymyksestä nääntyneitä jäseniään valkean ääressä; tuon kamalan äänen kuultuaan kuulostivat he ja katselivat toisiaan silmissä synkeä alakuloisuus.
Siks riemuitkaat mun kanssani maailman kansat ja maat!» Hän rientää, hän kiitää, hänt' enää ei näy. Mut kansassa synkeä kertomus käy, hän määräänsä pääsi, hän paikkansa löys, ja palkkansa hänen oli pyövelin köys! Mut hetkellä, jolloin hän hirtettiin, jo vapauden virsiä veisattiin. Kuka oli hän? Haihtuja helmahan yön! Hän vain oli ajatus alkavan työn. Mitä miehestä muuta ois virkkaminen?
»Eikä se ollut kevätpäivä, kun minä tänne synnyin; vaan se oli synkeä syksypäivä, kun minä kulkija synnyin.» »