Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Hän kietoi voimakkaat pyöreät käsivartensa lapsen ympäri ja syleili ja suuteli sitä niin varmasti ja taitavasti, kuin olisi itse ollut äiti. Jos tuo olisi vaimoni ja tuo lapseni, ajatteli Antti, niin kuinka sanomattoman onnellinen voisin olla! Ja hän päätti lukea, tehdä työtä ja pian suorittaa tutkintonsa saadakseen sanoa häntä »vaimokseen» muutamain vuosien perästä.
Hän ei muuta sanonut enkä minä vastannut sanaakaan, mutta siitä hetkestä asti olin minä hänen morsiamensa, sen me molemmat tunsimme. Isäni tuli nyt meidän tykömme, hän toivotti sydämmellisesti onnea Paavolle. "Ennenkuin tiedetään mitään arvata, taidat jo professori olla". Sitten hän sanoi hänen itsepintaiseksi, jäykkämieliseksi, kopeaksi ryökäleeksi ja viimein hän syleili häntä.
Kolibri syleili molempia polviaan käsivarsillaan, nojasi päätään niitä vastaan ja tirkisteli taas häneen sivulta. "Minä muistan". "Noh", sanoi Jergunov ja tahtoi lähestyä häntä. "Ei niin kiirutta, herraseni!" Kolibri irroitti palmikkonsa, joilla hän oli ympäröinyt polviaan, ja toisen palmikon päällä alkoi hän piestä luutnantin käsiä.
Hän syleili häntä, suuteli häntä ja huudahti: »Voi sinua kultaista, herttaista, armasta, tämä on ihmeellisintä, mitä minä koskaan olen kuullut! Voi, kuinka sanomattoman iloinen minä olen! Ja Pietari! Pietari! Hyvä Jumala, hän varmaankin menee sekasin ilosta! Minun täytyy juuri nyt mennä sisään !» Kornelia tarttui hänen käteensä. »Hanna oletko sinä et suinkaan sinä »
Hän niinkuin pelvon alla Syleili neitoansa Ja neiti kallistihin Myös vasten kainalota Syleilijän ja hiljaa Noin lausui huokaellen: "Oi lapsuuteni muistot, Suloiset ilot kaiket, Oi aurinko, sä armas, Taivaalla siintävällä Kirkkaine päivinesi, Sä maa sun kukkinesi Ja lähteet, vedet, virrat, Te kaikki ystäväni! Oi, josp' en milloinkana Mä teitä oisi nähnyt!
Aino istui sohvalla, näyttäen väsyneemmältä kuin tavallisesti; isä istui nojatuolissa ja näytti siltä, kuin olisi hän tahtonut jotain sanoa, imiessään piipustaan muutamia voimakkaita haikuja. Vihdoinkin sai hän sanotuksi: "Aino!" "Mitä nyt, isä?" ja hänen sydämmensä rupesi sykkimään. "Tule tänne, rakas lapseni". Aino tuli ja isä otti hänet syliinsä ja syleili häntä.
Herra Jumala ... sinä et ole iloinen, vaan näytät alakuloiselta. Etkö ole tyytyväinen? etkö ole onnellinen?" Hartaasti syleili Emilia sisartaan ja sanoi häntä lohduttaen, mutta kyynel-silmin: "Kyllä kaiketi tulen, Julia kultani; Algernon on kovin hyvä ja jalo ... minun täytyy hänen kanssaan onnelliseksi tulla".
Olli syleili pientä vaimoansa. "No, rakas Inkani, onhan meillä uusi koti tuolla ylhäällä tuntureilla ja jos sinä tahdot, niin voihan äiti muuttaa myöskin meidän luoksemme sinne, sillä minä en usko, että hän täällä viihtyy."
"Pitäkäähän minusta sentään", sanoi Mari ja syleili emäntää takaisin. Samassa aukeni ovi ja Severin astui sisälle. "Mitä te täällä toinen toisianne mittelette?" kysyi hän nauraen. "Sinä, Mari, olet liian suikea, kestämään äitini rinnalla, senhän jo näkee kaukaakin, ettei siinä mittelemistä kaipaa." "Vieras silmä näkee, jota ei oma silmä näe," lausui hänen äitinsä.
Mutta opettaja suuteli ja syleili häntä uudestaan ja hän sanoi taas: "No, haastelkaa nyt, kertokaa minulle jotain; mikä teille tuli? Ettehän haastele yhtään mitään."
Päivän Sana
Muut Etsivät