Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


Olit tuskasta väristen herännyt, syön. Sinikellot soittivat halki yön: Tänä yönä kuolema maita käy, ei missään pelastusta näy. Ja ne soittivat suuressa hädässään: me emme nää huomenta yksikään! Ulos keskelle ketojen kiiruhdin: näin hallan työn jo valmihin. Ah, tiesinhän: kesät katoo pois, mut näin varhain, näin varhain en uskonut ois!

Jos minulta kielletään muun kuin kasvien syönti, niin silloin minäkin vetäsen oman rajani: en lue eläinkuntaan muita kuin oman itseni ja syön kaikki muut, luen ne kasvikuntaan, näetkös." Ponnistaen viimeisetkin voimani sain heikolla äänellä sanotuksi: "Rakas Esa, hae jostain minulle hyvä pihvi!" "Kyllä!" Mutta ennenkuin hän ennätti ovelle asti, lisäsin: "Puljonkia myös.

Hupsuks ruveta taas täytyy. Valitse paikka. KUNINGAS. Kuinka voi Hamlet serkkumme? HAMLET. Oivasti, todellakin; kameleontin pöydässä herkuttelen: syön ilmaa, lupauksilla lihotettua. Niin ette voi salvokukkoja syöttää. KUNINGAS. Se vastaus ei kuulu minuun, Hamlet; nuo sanat eivät ole minun. HAMLET. Eikä minunkaan enää. POLONIUS. Niin, prinssi hyvä; ja hyvänä näyttelijänä minua pidettiinkin.

Minä tiedän teidän tarkoittavan parastani, vaan tiemme eivät sovi yhteen. Minä rakastan metsiä, te ihmisten kasvoja. Minä syön silloin kuin minulla on nälkä, juon kuin janottaa, mutta teillä on määrätyt tunnit ja säännöt niin, te raskautatte koiratkin liialla ruu'alla sulasta hyväntahtoisuudesta, vaikka niiden pitää olla laihoja ajaakseen hyvästi ja juostakseen kepeästi.

Ma täällä maalla käyskelen "pääll' kukkaisten ja ruusuin", En maailman murheit' tunne ollenkaan, Mut tunnustan: jos yksinään vaikk' Eedenissä öisin Mun helposti nälkä tappais oitistaan. En muuta tee kuin kukkien ja lintuin kieltä kuulen Ja vahvasti syön ja juon, kun annetaan: Vaan onneksi on isäntä niin ahkera ja reima, Mies pyyt, kalat, sorsat, kyyhkyt kantamaan.

Kello neljän tahi puoli viiden aikaan syön päivällistä, siinä on harvoin enemmän kuin kuutta lajia. Jos tohtori näkisi, miten vähän syön paistia, niin tohtori ihmettelisi." "Niin, todellakin." "Ja kuitenkin ovat useammat pääkaupungin lääkärit väittäneet minun nauttivan liiaksi, se on omituista. Mutta onpa lääkärejä, jotka luulevat ihmisen voivan elää ilmalla ja vedellä se on tavatonta."

Ei, kiitoksia; vaan sen tein sentähden, ettei tuo vanha luuranko kaatuisi minun rappusissani ja kuolisi siihen, niin että minun sitten olisi pakko kiivetä hänen inhottavan ruumiinsa ylitse. En minkään muun tähden tässä maailmassa haalinut häntä ylös. Jaha, niin juuri se oli. Minä syön tänään päivällistä neiti Berndesin luona.

Jos tahdot, sano, Ett'en ma kultaa puutu. Katsos, tässä! APEMANTUS. Ei täällä kulta kelpaa. TIMON. Varsin hyvin: Se täällä nukkuu eikä pahaan lahjo. APEMANTUS. Mut missä makaat yöt? TIMON. Sen alla, jok' on yllä. Mut sinä, missä sinä päivin syöt? APEMANTUS. Siellä, missä nälkäni tapaa ruokaa, tai, oikeammin, missä sitä syön. TIMON. Voi, sentään, jos myrkky kuulisi minua ja tietäisi mieleni!

Nyt minä syön sinun." Tämä tuntui jäätehisestä niin käsittämättömän lystikkäältä että hän alkoi nauraa. Siitä oli kulunut jo pari tuhatta vuotta, kun hän viimeiseksi nauroi, silloin kun Ukko ajoi vaunuinensa kuperkeikkaa pilvissä. Ja niin hillittömästi nauroi jäätehinen, että hän kokonaan unohti vanhan, hauraan jääruumiinsa.

ANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta kanna varovasti, ettei kerma loisku! Yks kaks kolme neljä ja viis. Missä on mun kultani siis? Ei se oo siellä, ei se oo täällä, vaan se on koskella pölkkyjen päällä. HUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön! ANNI. Kermahinkki! HUOTARI. Kaikista pitääkin olla vastus! ANNI Turkan tullessa vetäytyy perälle. Minä olen sinua hakenut.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät