Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Siell' suutelee ehtoo ja koi Ja siell' iankaikkinen aika Pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran Himmeään Unholaan. Seisahda, heiluva keinu, Jo lempeäll' illalla poski Impeni kelmenee. Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli Vuorten harjanteilta huminalla kiitää, Pilvivuorii harmait' alas kiiritellen Summan Pimentolan maasta.
Hän tulee aivan luokseni, suutelee minua hellästi, hymyilee onnellisena, niinkuin aikoisi kohta sanoa, että olemme voittaneet puolenmiljoonan palkintoarvan... »Rakas, rakas Masha, sanoo hän, olen lukenut muutamia kirjoja, joiden kansia en ikinäni ennen ole avannut.
Vain unelmissaan hän sun näkee, Hän itkee ja kättäsi suutelee Ja nimeäs huutaa, Ja huudosta herää ja makaa säikähtyneenä, Ja hieroo kirkkaita silmiä ihmeissään. "Impi lempii, impi lempii!" Etukannella, mastohan nojautuin, Seisoin ja kuuntelin laulua linnun.
Nuorukainen ottaa pyhimyksen kuvan, joka riippui hänen kaulassaan, ja suutelee sitä juuri kuin hän tahtoisi syödä se tykkänään, ja viimein sanoo hän meille, että isänsä kotona puhui samaa kieltä, ja pyytää meitä toki tulemaan hänen kanssansa.
Vaikka niitä kuinka usein tyhjentäisi, on niissä vähän ajan päästä aina jotain uutta. Hän suutelee, jota äiti ei koskaan tee, eikä äidillä ole aikaa leikkiä minun kanssani, kun aina täytyy hoitaa pienempiä ja hommata.
Silloin soi äkisti kaukaa etäisyydestä hiljainen helinä, ikään kuin mitä kevein tuulonen suutelee herkkää ilmakannelta, ja tumman viheriäisestä ruohokosta rupesi valaisemaan. Hopeanhohtavia usman hattaroita kohoeli maasta ja viehättävä ruusujen ja liljain tuoksu täytti ilmat.
Mutta minä kärsin kuitenkin, jos näen sinun menettävän kalliimman ominaisuutesi. Suutelee. Eikö sinusta tunnu kuitenkin suloiselta istua näin minun rinnallani, sylitysten, kaulatusten.
Siel laaksossa vainion all On keväinen, viherjä niittu, Mi ainiaan herttaises hämäräs siintää Kukkasil keltaisill. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Siel suutelee ehto ja koi Ja siel ijankaikkinen aika Pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran Himmeään Unholaan. Seisahda, heiluva keinu, Jo kelmenee impeni poski Illalla lempeäl.
Pidä itse kakarasi, jos et raaski laskea luotasi. Mutta mene myös itse heti matkoihisi. Säikähtäen. Enhän minä! Suutelee. Hyvästi! Ottaa lapsen, antaa Ruhas-Pekan akalle. Tuoss' on. Saat mennä nyt! Hyvästi! Menee. IV:s KOHTAUS. Emma, Lapsimuori. No, mitenkäs sitten sen maksun kanssa. Hän jätti minun asiakseni sopia siitä. Niin tuota, kuinkas te tahdotte? Sinä olet nuori tyttö vielä.
Hänelle ollaan ystävällisiä, häntä pyydetään kutsuihin niinkuin ennenkin; ja kun Runeberg kerran kotonaan suutelee häntä jäähyväisiksi, katselee hänen vaimonsa sitä hymyillen kaikkihan oli vain sellaista joutavanpäiväistä. Senhän tiesi koko maailma. Mitä tiesikään maailma? Tiesikö se niistä kuumista sanoista, jotka runoilija jälleen vuosia uhitellen hänelle lausui?
Päivän Sana
Muut Etsivät