Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Salmelan kohdalle asti ei sitte enää kuulunut muuta kuin veden hiljainen solina venheen kokan edestä, vaan siellä, talon valkamassa, tervasi ruotiukko venhettä ja vapisevalla äänellä verkallensa veisasi: "Ne niitun kukat koriat ja laiho laaksoissa, niin ylpeät yrttitarhat, puut vehreät verassa; ne meille muistuttavat suurt' hyvyyttä Jumalan."
CAESAR. Tuohon käteen! Sisaren sulle annan, jota lemmin Niin kuni koskaan veli. Eläköön hän, Maat yhdistäin ja sydämmet! Tää liitto Ikänä älköön lauetko! LEPIDUS. Niin, aamen! ANTONIUS. En aikonut Pompejoa sodittaa; Hän hiljan mulle suurt' on ystävyyttä Osoittanut; mun tulee häntä kiittää, Jott' ei saa soimaa maineeni; mut sitten Vaadimme häntä taistoon.
ANJA. Suurt' on Untamo sukua, Omaisesi, heimoasi, Urhoja Kalevan kansan Hävittäisitkö hänetkin? Säästä maa veriteoista. KULLERVO. Kaikki vierast' on minulle. Miss' ovat minun etuni, Oikeuteni, osani? Se omani, minkä ryöstän. En omista itseäni, Jollen ryöstäy vapaaksi Painosta pohattavallan. Sinä jos olet omani, Lapit valloitan sinulle, Pohjat ja Kalevalatkin.
Niinpä akhaijien laivain luo hän riensi ja leirin, 220 purppuravaippaa suurt' uron jänterikäs käsi kantoi; laivaan tummaan nousi Odysseun, korkeakokkaan, haahteen keskimpään, jost' ään' oli toisa ja toisa kantava, ain' asemiin Telamonin aaluvan Aiaan ynnä Akhilleun, sill' oli laidimmaisina laivat näillä, he turvasivat näet voimaans', urhouteensa; huusi akhaijeja kiihtäen näin läpitunkevin äänin: "Voi häpeäänne, akhaijit, voi, kuvasankarit kurjat!
Ajatusjuoksuu tiedän kunnon miesten, ja heitähän on maissa kaikissa. RISTIRITARI. Tok' eroa lie niillä, toivon? NATHAN. Kyllä: on värin, puvun, muodon eroa. RISTIRITARI. Ja eri maissa niit' on eri määrin. NATHAN. Se ero suuria ei merkitse. Suurt' alaa suuruus vaatii kaikkialla; puut liian taajaan istutetut taittaa vain oksat toisiltaan. Vaan parvittain on kaikkialla meitä keskimittaa.
Maailmassa maine mull' oli tuo, mi kunniaa suo enin ja enin kestää, vaan mult' usko puuttui. Niin suloisesti lauloin, mies Toulousen, mun että Rooma omaksensa otti ja myrtein kulmaluuni seppelöitsi. Nimeni päällä maan on vielä Statius; ma Tebaa lauloin, suurt' Akilleusta, mut taakka toinen tää mun tielle mursi.
Pois lemmenpyyteen rynnäköt hän työntää Ja riettaan silmän hyökkäykset, ja helmaans' Ei vaihda kultaan, joka huiskaan hurmaa. Oi, sulost' on hän rikas; köyhä vaan, Kun aarteensa vie kanssaan kuolemaan. BENVOLIO. Siis vannoi kieltäyvänsa naimisista? ROMEO. Niin, ja se saituus suurt' on tuhlaamista. Näet, kauneus, jäätyin hänen jäänsä alle. Ei kauneuttaan suo jälkimaailmalle.
Vaan kuin leijonat raateliaat taas iliolaiset ryntäsi laivoja kohti ja säätämät Zeun teot täytti; heille hän intoa suurt' yhä soi, mut sorti akhaijein miehuuden, sotakunnian, vaan vihamiestäpä auttoi.
Mukana sauvat, kattilat Ja muutkin taikatavarat! Mun matkan' ilmaan on: tän' yönä On hirmuhanke mulla työnä. Suurt' ennen puoltapäivää teen: Utuisen taikapisareen Kuun sarvella näen riippumassa; Ajoissa käyn sen noutamassa. Kun tenhojuonin keitän tuon, Siit' irmahenget moiset luon, Ett', eksyttäen hurmallansa, Ne vievät hänet suunniltansa.
Väistyn kuitenkin tämän kerran välttäen riitaa, vaan sanon sulle ma sen, ja se uhkaus ei ole suotta: vastoin mieltä jos mun sekä voitontuojan Athenen, Heren, Hermeen myös ja Hefaiston vain todell' aikoo korkean Ilionin hän suojata sortumatonna, voiton voimaa suurt' ei salli akhaijien saada, tietköön myös, ett' ei lepy milloinkaan viha meissä."
Päivän Sana
Muut Etsivät