Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Häväistystä kantaa saan ma siitä päivin, jolloin heittäyivät veristymättä miehet Suomenmaan ja, ennenkuin lens' siihen kuulakaan, komean Svean linnan pettäin myivät. "Mut minäkö voin murtaa sulut lain, anastaa ohjat kohtalon, ma heikko? Minunko esiin nousta piti? Vain sit' etten tehnyt, pidä vikanain, mut vihall' älä mua sorra, veikko!"
Laskisivatko vanhempansa heidät tuolla tavalla omin päinsä kulkemaan halki koko Suomenmaan? Vaan siihen tiesi yksi tovereista neuvon. Hänen vanhempi veljensä ja sisarensa aikoivat hekin lähteä tuollaiselle polkupyörämatkalle. Jos he pyytäisivät heidät mukaansa ikäänkuin suojaksi, niin kyllä varmaan vanhemmat eivät kieltäisi.
Ja teidän luvallanne loppuu runo näin: Ei tiedä aikakirjat, Hän saiko muuttumaan Teollaan uljahalla Asiat Suomenmaan, Vaan hämmästyipä kyllä Läheisin maailmans, Karl Lagerborg, Toll marski Ja Piper kreivi kanss. Enempää ei hän virkkanut enkä minäkään. Näimme vielä Suomen pankin talon, Valtioarkiston, Säätytalon ja poikkesimme siitä vielä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talolle.
Mutta isosta-vihasta oli kansallisessa suhteessa se seuraus, että Suomenmaan sivistyneet, jotka olivat lähteneet sotaa pakoon Ruotsiin, siellä tottuivat Ruotsin kielen käytäntöön ja sitten, kotimaahan palattuansakin, yhä enemmin vieraantuivat omasta kielestään ja kansallisuudestaan.
Tämän veisattuamme, jatkoi Eeva, vihki rovasti Cajanus meidät alttarin edessä, ja minusta tuntui niin kummalliselta, että meidän onnemme alkoi juuri Suomenmaan suurimman hädän aikana ja tässä hävitetyssä temppelissä, jossa niin monet sukupolvet olivat kantaneet rukouksiaan Kaikkivaltiaan istuimen eteen.
Jos silloin päälle täyttäen Vihollisjoukko karjuu, Pelotta, tyynnä olkaatten Kuin Kangasalan harju! Kun käsky soipi: eteenpäin! Rivissä Suomen ratsuväen Kuin leivot lentäkäätte! Niin, entäkää kuin lentimin Vastaamaan vainolainen, Ja saakaa nimi sankarin Kohottain maanne maineen, Ja eestä ehjän Suomenmaan Ja uskollisen ruhtinaan, Jos tarvis, kaatuotte!
Työ on tehty, kiitos Herran Mutta tuskin vielä meen Levolle, kun valpas kerran Ainaan työtä huomiseen. Noin se miesi lausui kerta: aikaa jos nyt oisi vaan, Haluaisin samoella halki koko Suomenmaan, Väinön maata katsastaisin, Väinön kansaa oppisin, Luulen että Väinön henki näissä elää vieläkin.
»'Kavala kalpa Suomenmaan', sa kurjan silmiin lyö, ja 'ruoja, herja, patto' vaan ja kirous, kuolon yö! Hän noin on mainittava vain, niin säästyy korvat kuulijain. »Hae kaikki haudan synkeys, maan tuskat esiin luo, sepitä niistä nimitys ja hälle anna tuo: teet sillä turmaa vähemmän, kuin Viaporiin nähden hän.»
Senpätähden oli harvinaista, että noita vähiä maahan kaivetuita rahoja ja muita arvokaluja enää löydettiinkään, ja paljon ovat sittemmin tuntemattomat sukupolvet jäljestäpäin löytäneet, ja paljon on vieläkin kätkettynä Suomenmaan povessa.
Ja surren Suomi seisoo: ei tahtois kuollakaan, Mut turhaan elon voimaa hän etsii unistaan. Vaan haudoista ne haastaa, ne kalmaa hajahtaa, Ja hautaa kohden Suomi jo päänsä kallistaa. Mut silloin sana kaikui terävä, voimakas; Tuon elon sanan lausui mies uljas, tarmokas. Sen, minkä hämärästi tuns' Suomi rinnassaan, Sen selvästi hän lausui, hän, lapsi Suomenmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät