Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Sotaretki oli menetetty; urhokas ja kuuluisa Långström, Suomenmaan parhaita sissejä, oli juuri vähän ennen kaatunut eräässä noita yksinäisiä, vimmaisia taisteluita, joissa vain tunturien kaiku vastaa uroiden huutoihin eikä voitetulla ole pelastusta missään.
"Sotilaat! jokainen meistä voi jalolla ylevyydellä muistella kovia aikoja, jotka ovat kuluneet, kärsimisiä ja puutteita joita olemme saaneet kärsiä ja vaaroja ja vaivoja joissa olemme olleet. "Tulevaisuus ja historia on pitävä kiitollisessa muistossa meitä, näitä miehiä, jotka olemme nykyisessä sodassa kannattaneet Suomenmaan ikivanhaa sotilaskunniaa.
Oli kait hän kaunis ja nuori kait? Kevät häll' oli kukkeinnaan, kun kolmas Kustavi Ruotsin mait' oli noussut vallitsemaan. Sotamies kukan sai, sota Suomenmaan viel' ollut syttynyt ei; ja kun rummut soi jalon ruhtinaan, Svärd Lottansa myötään vei. Oli silloin hän kaunis. Sit' etsiä vain suun, posken puuntoa sais, ja loistoon silmien ruskeain moni sankari soeta tais.
Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän valtakunnan kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes meidän pääldämme poistetuixi. Se isäimme verellä punattu maa, joka tähän asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin viimmein jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi.
Ne hän on hyljännyt jo aikaa, joten hän nykyään on miellyttävän pehmeä kosketella. Lienani on kuin onkin maan tomusta luotu. Mutta ei ylimalkaan maan tomusta, vaan erityisesti ja yksinomaan Suomenmaan tomusta. Kun hän tuli mukaan, tuntui kuin olisi kappale Suomenmaata lähtenyt kanssani harhailemaan tuntematonta tulevaisuutta kohden.
Maanpetturill' ei olla saa, ei juurt', ei last', ei vanhempaa. Vain virka: kalpa kavala tukena Suomenmaan, häväistys, kammo, kuolema, kirous, patto vaan niin nimi kurjan olkohon, se keveämpi kuulla on. Kaikk' ota haudan synkeys ja tuskat elämän, tee niistä hälle nimitys: surua vähemmän se tuo, kuin mihin tahran löi se mies, ken Sveanlinnan möi.» D
Näin Luukkonen rohkea lausui: "Nyt teille mä tarjoan, Te korpien väijyvät sissit, Urotyön niin loistavan". "Teit' ajohon otuksen kutsun Niin uljahan, voimakkaan, Ett'ei sen vertaista nähty Ole saloilla Suomenmaan." "Sen otuksen pyytää mä tahdon; Mua siinä te auttakaa! Kuningas siit' teitä kiittää Ja Ruotsin ja Suomen maa."
Ne suomalaiset heimot, Varsinais-Suomalaiset, Hämäläiset ja Karjalaiset, jotka joutuivat nykyisen Suomenmaan rajojen sisälle, liittyivät täällä yhdeksi kansaksi, ja heidän murteistaan syntyi yhteinen Suomen kieli. Tämä jakaantuu kahteen päämurteeseen: Itä-Suomen ja Länsi-Suomen; edellisen perustuksena on Karjalan kieli, jälkimäisen Hämäläisten ja Varsinais-Suomalaisten murteet.
Ei suinkaan kukaan silloin uskonut niin kovaa aikaa koskaan enää tulevan, mutta Herra tiesi vielä panna mitan kukkuralleen. Kohta nälän jälkeen tuli rutto maahan, ja ruton jälkeen vyöryi sota kaiken Suomenmaan ylitse murhaten ja hävittäen.
Toisten puoleen kääntyen sanoi hän: »Taistelumme oli tulinen; miten monta urhoollista miestä saammekaan jättää Suomenmaan poveen! Monta tuhatta kaatui tänään, ja ell'ei Apraksin olisi keksinyt tuota keinoa, hyökätä suomalaisten selkään, niin olisi voitto nyt vihollisten käsissä eikä meillä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät