Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ei, Caesar lähtee; turma kyllä tietää Ett' turmaa turmiollisemp' on Caesar. Kaks leijonaa yks'aikaist' olemme, Ja minä vanhempi ja hirmuisempi. Niin, Caesar lähtee. CALPURNIA. Puolisoni armas, Tuo itse-uskallukses vie sult' älyn. Oi, tänään älä lähde; sano syyksi, Miks kotiin jäät, mun pelkon', eikä sun.
Mut sulta, sult' ol' yksin apu, suoja, Jumala, veli, kuink', oi voitontuoja, sua kutsunenkin, kunnia on sun!» Näin lausui mies, loi alas silmän, astui taas satulaan ja häipyi pois, ja yö jo kattoi maat, sen kyyneleihin kastui jo varjotumma tuonen niittotyö.
Eikö narri hän ole, joka tuosta narriudesta viel' etsii hyvän puolen, jotta vois tuon hyvän puolen vuoksi osaa ottaa myös itse tähän narriuteen? Vai mitä se ois? NATHAN. Al-Hafi, joutuin pakene taas erämaahasi! Mä pelkään, että ihmisten keskellä voit unhoittaa pian ihmisyytes. DERVISHI. Sitä itsekin mä pelkään. Hyvästi! NATHAN. Noin äkin pois? Al-Hafi, karkaako sult' erämaas? Hoi, varrohan!
Vähäinen meidän kansa on, maailman silmiss' arvoton; vaan mitä mahtavinkaan vois, jos voimaa sult' ei saanut ois? Kuin tomu edessäs on vaan suuruudet, voimat, vallat maan; kun viittaat, korkein alenee ja matalaiset ylenee. Kuink' usein juuri valitset aseikses pienet, alhaiset, siks että sinun voimasi selvemmin heissä näkyisi!
Sinä, sä Synkkämieli, Bragen sult' ei kieltä; Runoilian raskas Murhe murtaa mieltä. Runotar soi runsaan Laulunlahjan mulle;
Hällepä vastasi näin taas tuulena-kiitävä Iris: "Tietty on meillekin tuo, ett' uljas on sult' asu poissa. Vaan tule kaivannolle sa tuoltasi! Kun sinä näyttäyt, ehkäpä peljästyin väki Troian taistelon heittää, saavat hiukan hengähtää sotimielet akhaijit ahdistuksestaan; lepo pienikin ois lepo sentään."
"'Hänen tykönänsä on paljon anteeksi-antamusta', sanoi emäntä ja vanhuudesta vapisevalla, lempeällä äänellään alkoi hän veisata virren värssyä, joka alkaa säkeillä: 'jos David tavoitt' armon sult', jos Manassea säästit', ja silloin kimmelsi kirkas anteeksi-annon kyynel hänen silmässään.
Vain kieli Philomelalt' otettiin, Ja vaivoin tuskans' ompeli hän liinaan; Sult', armas serkku, tääkin apu vietiin. Sun kohtas ovelampi Tereus: Hän katkoi kauniit sormet nuo, jotk' oli Somempaa ommelleet kuin Philomela.
Kun lopetti hyräilynsä, niin rinta pullistui, kasvot loistivat ja puoliääneen lausui: Vaan mitä mahtavinkin vois, Jos voimaa sult' ei saanut ois. Havaitsi että päivän valkeus on alussa, niin alkoi toimittautua lähtemään ja oli iloinen että sai itkeä muutamia kyyneliä hyvitteeksi Tannilan henkihaltijattarille. Se puhdisti mieltä paljon.
Paljon haluan sult' udella mä vielä. Sitten saat sä jäädä aina päivänlaskuun asti seuraksi naisten. Tule! Hyvästi! TOINEN N
Päivän Sana
Muut Etsivät