Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ei, pyyhi pois nuot kyynelet." "Oi, Alroy, ne eivät ole surun-kyyneliä!" "Jumala olkoon sinun kanssasi! sinä olet elämäni sulo ja lohdutus. Jää hyvästi, jää hyvästi!" "Minä huomaan, että naisten vaikutus minuun on hyvin suuri. Ei senlaatuisista sankareita saada.
Kuin kauan pyhä kuvas estikään mua näkemästä naista keimailevaa, jok' arvottomin juonin vehkeilee! Putosi naamio, Armidan nään nyt, on poissa sulo kaikki niin, sä oot se! Sinusta aavistava laulu lauloi! Ja liukas, pikku välittäjätär! Kuin syvälle hän alentui! Nyt kuulen ne hiiviskelyt hiljaiset, nyt tunnen sen piirin, jota kaarrellen hän hiipi. Mä teidät kaikki tunnen! Riittää mulle!
"Sulo, rauha, oi sopu suloinen", hyräili herra Markus itsekseen. "Hiljaisuus sä, mi levon tarjoat!" Taivas! Hän kääntyi ympäri ja katsoi alakerran avonaista akkunaa kohti, josta pianon säveleitä kuului. Sitten heitti hän päätänsä taaksepäin, nauraen. "Peto, hirveä helylaatikko!
Heit' usko, tavat vieroita Ei enää toisistansa! Oi, miks' ei sulo kannelta Jo kuule Suomen kansa? Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Ei löytynyt lie soittajaa; Se syynä olla voisko? Vai turhaa utu-unelmaa Tää tarina vaan oisko? Ei sittemmin oo ainakaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Ilkka. Viel' elää Ilkan työt, kenties Kauanki, kansan suussa.
Tiesinkös sun majaan käyväs Ensi luokan hotelliin! Mikä valhe suudelmissas! Miten hurmaa teeskelys! Sulo pikku petoksissas, Suloisempi pettymys! Miten väistänetkin, armaan', Tiedän, minkä sallit sä! Mitä vannot, uskon varmaan, Mitä uskot, vannon mä. Lumivalkeille olkapäilles Mä pääni painaa saan, Ja varkain kuuntelen, minne Käy sydämes kallistumaan.
Vielä sulo Suomessamme Kielet kanteloisen soi, Liikutella tuntojamme Laulun sävel voi. Varmaan Wäinämöinen tässä Hengessään on meitä lässä! Väinön maljaan tarttukaa! Hän se kanteloisen keksi, Hältä laulut ikuiseksi Perinnöks sai Suomen maa! Saakoon sudet lampahiksi Soitto yhä! Tehköön korpit kyyhkyisiksi Laulu pyhä! Hurraa! Vielä vasaroiden kalkkeet Kuuluu; sepät työssä on.
Mihinkä mennet, kunne käynee tiesi, sua seuraa, sulle sykkää sydän tää. Sua uskon, unten mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin lämpöänsä liekkaa liesi tai perho kiitää kohti kynttilää. Mun surmaa suutelos, ma tahdon palaa, sun silmistäsi liekki outo lyö, mun sieluin, ruumiini sua yksin halaa, sydäntäin kaipuu, sulo tuska syö.
Hänen luontonsa perustus oli rakkaus ja nyt, kun maailma katosi ja elämän sulo haihtui, tämä rakkaus kohosi kaikkia korkeammaksi ja kokoontui hänen isäänsä.
Molemmat taivaan lapset, Suloiset, pienoiset, Rakastaa toisiansa, Vaikk' ovat kaukaiset. Huntunsa yö Välille lapsukaisten luo, Ja kirkkaat illan tähdet Valonsa heille suo. Mut kun on kukkais-aika Ja viherjä on maa, Yö synkkä mereen silloin Huntunsa pudottaa. Lapsoset nuo Rientävät silloin yhtehen, Kaunonen enkelpoika Ja sulo tyttönen.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin, ja kaikkoo talvi tuittupää; sulo taivas siintää, ja pilvet poutii, veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää. Säde vuorten huipuilla illoin valvoo, meri päilyy hohteess' aamukoin; koko luonto riemuiten päivää palvoo, ma omaa Bellaani jumaloin.
Päivän Sana
Muut Etsivät