Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Vienan rannall' koivun alta Kuului soitto kaunihin, Aurinkoisen taivahalta Vaipuessa aaltoihin. Siellä istui ihanainen Neitsy kanteloinensa, Sulhoansa surevainen, Vieras mailla kaukana. »Pian rientää nuoruutena Niinkuin laine; rakkaus Polttava on rinnassani, Lauluni on valitus. Kukoistus on tärkki liljan, Surkastuva muotoni. Kultaseni! Ah, jos hiljan Tulet, löydät hautani».
Riutta-ahteella sattui Kalle ja Reeta kohtaamaan pari laukkuvenäläistäkin. Ne nähtyään seisahtui Kalle äkkiä, ja tuskin ehti Reeta kääntyä katsomaan, mikä hänelle tuli, kun Kalle jo juosta vilisti pois metsään. Turhaan huhuili morsian: "Kalle mihin sinä menet?" Turhaan rupesi hän vielä tien vieressä odottamaan sulhoansa, luullen hänen piankin metsästä palaavan. Kului hetki, kului toinen.
Algernon oli yksin huoneessa ja seisoi kuvastimen edessä ja nähtävällä tarkkuudella itseänsä katsellen. Mutta tästäkös Emilia punastui! olisittepa nähneet, minkä muotoisena hän meni sulhoansa vastaan, joka puolestaan hämillään morsiamensa ällistyneestä ja harmistuneesta muodosta, ehkä myöskin vähän häpeillään, kun häntä näin tavattiin kahden kesken kuvastimen kanssa, joutui aivan ymmälle.
Päivällisen jälkeen sanoi Julia Emilialle: "sisar-kultani, en minä sitä tarkoittanut, ett'ei Algernon sinusta yhtä paljon pitäisi, vaikkapa olisit julmemmissakin vaatteissa, mutta minä tahdoin vain sanoa, että pahasti tekisi se morsian, joka ei koettaisi miellyttää sulhoansa kaikin tavoin, minä tarkoitin, että tuo olisi oikein ... että tuo olisi väärin ... että tuo olisi..."
ELVIRA. Se on ihan sama kelle! Kiitoksia paljon! Stella ei mitenkään jouda tänä iltana tulemaan. Hän odottaa sulhoansa, joka tulee luoksemme joululomaansa viettämään! No sehän tulee oikein hauskaa kun saatte niin toivotun vieraan! Joulu tulee ikäänkuin kaksinkertaiseksi juhlaksi silloin. Milloinka häät vietetään, älkää pahastuko uteliaisuuttani? ELVIRA. Keväällä vasta, pääsiäisen jälkeen.
Illalla auringon laskiessa saapui sulhanen, Katajan Matti, seuranensa Paavolaan. Isäntä oli häntä vastaan ottamassa, mutta morsianta, Lyyliä, ei näkynytkään. Sulhasen seurassa olevat miehet saivat toimekseen hakea hänen; luultiin, näet, hänen vaan olevan sulhoansa piilossa tavallisuuden mukaan. Mutta kaikkein kummaksi hakeminen oli turhaa; kukaan ei ollut häntä nähnyt vähiin aikoihin.
Saat sitte mennä yksin.» Ja Ragnhild meni. He olivat joutuneet jo hyvän matkaa lesken asunnosta, mutta Ragnhild astui kiireesti. Hän oli erittäin kiihkeässä mielentilassa, sillä hän ei enää tuntenut sulhoansa. Hän ajatteli käydessään: »Mitenkä Aksel saattaa olla noin epäkohtelias, että ennemmin seisoo maantiellä hevosten vieressä kuin seuraa minua? Hän sanoi minua itsepäiseksi.
Tieä ei siika syöjeänsä. Eipä tieä yksikänä, Arvoa yheksänkänä, Tieä ei tie kävijätänsä, Heponen ajajatansa, Eikä siika syöjeänsä, Piika pieni viejeänsä, Nuori neito sulhoansa, Jos on kanssa kasvakohon, Yksissä ylentyköhön.
Kenpä vuotti veljeänsä, toivoi taattonsa tulevan; sepä vasta varsin vuotti, joka vuotti sulhoansa. Kaukoa näkyvi Kauko, Kaukon laiva loitompata: on kuin pieni pilven lonka veen ja taivahan välillä. Niemen neiet arvelevat, saaren impyet sanovat: "Mipä tuo merellä outo, kupa kumma lainehilla?
»Niin, hän ei antaisi, kun en enää ole talon isännäksi tuleva. Hyvästi vain, Lyyli, ei minulla enää morsianta ole.» Näin sanoen aikoi Mikki isänsä seurassa lähteä kotiin. Hän oli nyt vakuutettu siitä, että Lyyli oli enemmän rakastanut tavaroita kuin sulhoansa, ja Lyylin arvo halpeni hänen mielestänsä niin, että hän luuli voivansa hänet unhottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät