Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Eipä hyvinkään, toisti Kusti, joka siinä nuortui ja innostui muistellessaan Sannan kookasta vartta ja pyöleviä muotoja ja verratessaan niitä raihnaisen Sohvin kuihtuneisiin. Siinähän se hänenkin poikansa menisi missä omatkin ... mutta sitä lähtemistä en takaa. Mielelläänkin lähtisi, ja saatettaisiinpa tuolta kysästäkin, tässähän se vasta oli Lahdenpohjalaisten matkueessa.
Mutta hyväntahtoinen hän tuntui olevan ja erinomaisen ystävällinen. Anna Sohvi souti kuin tottunut ainakin. Vesi niin somasti molskahteli airojen ympärillä ja jälkeen jäi joka kerran vaahtoinen sohiseva pyörre. Valkeapohjainen karttuunihuivi oli pudonnut Anna Sohvin päästä alas kaulalle, keltainen tukka kimalteli auringonpaisteessa ja posket hohtivat tervettä punaa.
Hän näkyi pitävän velvollisuutenaan aina pysyttäytyä kunnioitettavan puolisonsa lähettyvillä, täti Sohvin, joka paikkakunnallaan kuuluu herättäneen huomiota kirjailijattarena sekä nykyajan jaloimpain aatteiden suojelijattarena.
Mutta Luukkaan valmistusaika on nytkin kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää. Sohvi... Pidä sinä muistissa, ja sano koska se aika on täytetty, niin silloin vie Luukas sinut rovastin eteen ja ottaa sinulta valan, että sinä olet kuuliainen niinkuin herralle ja niinkuin Saara. Juopuu. No olenhan minä niin kuin Saara Abrahaamilleni. Luukas... Sohvin oma Luukas...
Enkä jaksakaan, pääni on kipeä. Menen ennemmin Anna Sohvin aittaan pitkälleni ja olen siellä koko päivän.» »Ja jättäisit minut yksin heidän kanssaan. Kaunista! Tiedät hyvin, ettei Betystä ole mitään apua tässä.» »Ei minustakaan. Ei, ei minustakaan.» »Täytyy koettaa, Hannaseni. Herkeä ensiksikin itkemästä ja vala silmiäsi vedellä, etteivät veristä.» Hanna kohta työtä käskettyä.
Ja Kustistakin tuntui, että mitäpä siitä, vaikka epäilytti häntä toisakseen se Sohvin juttu, jos se ei hyvinkään aikoisi peräytyä... Mutta kun ei ajoissa tule, niin oma syy.
Tiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa ... sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö ... kynttelin korvissa jo Anni ... Marian pyhinä Reposen tyttö ... pääsiäisenä Kaikkosen ... helluntaina Havukan Liisa ... ja... Jäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan... Mitähän se Myrkky sen Sohvin kansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän. Kävin vasun hiiliä valmiiksi.
Keskellä kotaa oli tulisija ja suuri musta pata, joka riippui koukussa. Permantona ei ollut kuin kova maa, harmaa ja nokinen. Yhdellä sivulla oli kumminkin hirsinen seinä ja siinä ovi. »Saunako tuolla takana?» »Sauna», kuului Anna Sohvin vastaus. »Siellä kylvömme joskus», päätti Betty. »Käyhän se laatuun.» »Tulkaa jo pois», kehoitti Heta ja tytöt tottelivat. Mutta silmät yhä vilkkuivat ympäri.
Valtioneuvoksetar, jolla, näin sivumennen sanoen, oli se pieni pahe, että hän joskus poltti hienon sigaretin, ja joka oli nytkin huoneessaan suonut itselleen sen nautinnon, oli jo ottanut entisen paikkansa sohvapöydän ääressä, kun samassa täti Sohvin nimeä huudettiin, ja valtioneuvos ensin äänekkäästi sittemmin yhä hiljenevällä äänellä luki: Nuoruus kiehuu, baletti liehuu, Sydämissä vakaissa liekit ne riehuu, Sua aina, sua aina jos käyttää voisin Sun avullas kauniita
Arvaatko sinä keneltä se on... No-oo? Ka Sohvilta! Ka keneltäkäs se muulta. Mutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä vellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää säätä. Tuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? Niin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät