United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oh, kuulkaas, se jalomielisyys ei tainnut olla hyvinkään suurta. Teillähän oli käsittely- ja kaulailuoikeus heihin kaikkiin. Mutta olkoon; koska nyt kerran olen joutunut väärälle tolalle, olen hyvilläni, että pidätte huolen koko asiasta. Mutta, sanallanne: jos nuori Sturen kreivi on
Tällaista kirjoitteli vanha opettaja ja suurella huolella luettiin se kapellimestarin kotona ja pelolla odotettiin sattuisiko käymään niin kuin näissä ennusteltiin. Eikä tarvinnut hyvinkään kauan odottaa ennen kuin jo tuli kirje itseltään Alvarilta. Pitkä se ei ollut, mutta harvat sanat puhuivat sen enemmän: "Rakkaat vanhempani!
Kaikkein rakkain mikä Elsalla oli ja johon hän ei päässyt hyvinkään monesti, se oli kirkkoon. Toiset kyllä kävivät kirkossa hänenkin edestään, kumminkin he aina kirkkoon menon nimellä virsikirja kainalossa ulos läksivät, luvan rouvalta siihen saatuansa.
»4 rupis 17,534 ... se on niin mones kello maailmassa ... niin monella miehellä on samanlainen kello kuin minulla ... osta sinäkin tämmöinen...» »Eihän minulla ole rahaa » »Tekisikö sinun hyvin mielesi? ... taitaisi tehdä » »Ei tuo niin hyvinkään» Vaikka näkihän Martti, että tekihän sen niin mieli, että suupielissä revähteli.
Ja Kustistakin tuntui, että mitäpä siitä, vaikka epäilytti häntä toisakseen se Sohvin juttu, jos se ei hyvinkään aikoisi peräytyä... Mutta kun ei ajoissa tule, niin oma syy.
Hyvinkäällä ollessaan hän myöskin avusti sikäläistä yhteiskoulua antamalla sille m.m. tontin, niinikään hän luovutti maata Hyvinkään kirkolle ja päällepäätteeksi hän perusti sinne komean urheilukentän, jota sittemmin syntynyt Urheiluyhdistys nyt hoitaa.
Rakennukseltaan oli talo matalanlaista, eikä siinä huoneiden luku hyvinkään korkealle noussut; oli siinä kumminkin vinkkelirakennus, johon johti kolmet eri portaat. Vinkkeliin vieviä portaita myöten meni rouva sisälle, käskien Elsan seurata mukana. Porstuassa oli kaksi ovea; toinen kamariin, toinen kyökkiin. Avain oli kummankin oven suulla, ja rouva meni komeammasta eli kamarin ovesta sisälle.
Eipä hyvinkään, toisti Kusti, joka siinä nuortui ja innostui muistellessaan Sannan kookasta vartta ja pyöleviä muotoja ja verratessaan niitä raihnaisen Sohvin kuihtuneisiin. Siinähän se hänenkin poikansa menisi missä omatkin ... mutta sitä lähtemistä en takaa. Mielelläänkin lähtisi, ja saatettaisiinpa tuolta kysästäkin, tässähän se vasta oli Lahdenpohjalaisten matkueessa.
Ei, sillä te ette arvatenkaan vastaisuudessa tule hyvinkään usein näille maille. En tulekaan, se on totta. Sitä en tullut ajatelleeksi. Noo, mutta kuitenkin aina joskus käytte täällä luonamme. En voi. Se on minulle, sen pahempi, aivan mahdotonta nyt pitkiin aikoihin. Vai niin? Minkätähden? Sillä nyt olen saanut uuden, suuren rakennustyön, johon on heti ryhdyttävä. Vai niin?
Hm! ei sitä Matin mielestä oikein saattaisi sitäkään sanoa ... ja jos ei hyvinkään tulisi rautatiellä käytyäkään ja sitten tulisi valehtelijaksi rovastin edessä. Saattaahan sitä siihen sijaan palatessa kulkea pappilan kautta... Sama kai se Liisasta oli ... kulkipa tuota sitten mistä tahansa, kunhan häntä kulki... Pani häntä kuitenkin edes kengät jalkaansa, kun oli kerran ruvennut panemaan.