United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !


Koiria ei tullut haukunnalla meitä vastaan: minne lienevät joutuneet pihalta paksuvatsaiset pojatkaan, paitaressut. Harlow'in vävy odotteli meitä kynnyksellä. Muistan vielä kuinka juhlallisilta näyttivät koivut, joita oli pistetty kahden puolen kuistia, juuri kuin helluntaina. "Jubileratkaamme!" rupesi Souvenir hyräilemään nenäänsä, ensimmäisenä astuen ulos vaunuista.

Anna Liisa tulikin tammikuun markkinoille kaupunkiin, mutta seppää ei näkynyt, ei kuulunut. Minä tein kuitenkin varalta kuulutuskirjan valmiiksi, houkuttelin Anna Liisalta puumerkin, ostin hänelle sormukset sepän nimiin, ja erotessa sovittiin niin, että jos seppä pysyy puheessaan, niin kuulutetaan pääsiäisen aikaan ja helluntaina vietetään häät.

Nämä viettelivät hänen eräänä helluntaina vastaan ottamaan päivällis-kutsumuksen sinne. Nähdessään iloisen emännän ja muhkeat tortut, hajosi kaikki katkerat muistot eukon mielestä. Mutta kiusa-puheinen isäntä otti jutuksi päivän saarnan ja sanoi kansan vältelleen että opetuslapset olivat juopuneet paloviinasta, eikä makiasta viinasta.

»Kuinka vanha sinä oletkysäisi muori hellästi. »Helluntaina täytin seitsemäntoista.» »Seitsemäntoista!... Hyvä isä sentään, vai niin nuori...» »Ja niin miellyttävä», oli vähällä päästä jatkoksi. Muorin hyvä sydän valloitti lopultakin kaikki ennakkoluulot, äidilliset tunteet olivat voimakkaammat ja paremmin kotiutuneet siellä. Lapsiraukkaa on sillä lailla piinattu.

Sinä yksin olet minua lohduttanut tämän viimeisen hätäni aikana. Ota nämä rannerenkaat muistoksi minulta; vaan älä käytä niitä joka päivä: ainoastaan pääsiäisenä, helluntaina ja jouluna. Mitä oli elämäni, että kuolemata pelkäisin?

Anna semmoiselle korvapuusti Pyhäinmiesten päivänä, niin hänen poskeansa vielä kirveltää Helluntaina. Mutta mikähän on voinut tuottaa ne pitkäsääriset pakanat tänne, että heillä oli tilaisuus sitä verityötä tekemään?"

Eläköön *uhri*, jonka pappi *saa*, se, joka kukkaroa pullistaa! Kun päivät päästään valjaissa on aina, niin palkan jouluks saa ja helluntaina. leikillisesti. Totellaan »kutsua» kun *kulta* takana vain viittoo, vaikk' ois sitten perheenisänä! Sanasta osalliseks pahin pakana saa tulla, kun hän *uhraajain* on *lisänä*. Hillitysti. Tään asian voin kyllä järjestää. Eräälle pikku tytöistä.

"Kun me ennen ensi kerran Kiersimme tätä kiveä, Istuimme isän sylissä, Katselimme kaikkialle, Ilman silloin siellä täällä, Kaksin, kolmin kankahilla, Näkyi miehiä mäellä. Kun ne sitten kutsuttihin Kaikki kelloilla kokohon, Sopi ne sisällen silloin, Joka henki helluntaina, Pääsivät ne pääsiäisnä Itse kukin istumahan, Jaksoi jouluna lukea Hyvin helposti hevoiset.

No, kenenkä sitte? Kas vaan! Täällä se vanha pari taas kuhertelee! No, joko nyt helluntaina vihdoinkin pudotetaan saarnatuolista?... vai kuinka! Voi, voi teitä, emäntä! Mitä te taas! Itsestään hyvä ihminen asian arvaa!... Kunpa vaan et taittaisi omaa jalkaasi, sinä! Niin juuri! Te, emäntä, tässä olettekin pahimmassa vaarassa. No, tuolta tuolla minä ainakin pidän varani.

»Tämähän on kuin satuahuudahti Lauri, kun kotia hiihtäessään pysähtyivät vielä katsomaan taakseen mäelle, jossa kuusten lumiset latvat kirkkaina paistoivat ja mökistä savu kultaviiruna taivalle kiersi. Kun he hiihtivät sinne helluntaina, jolloin ihana nainen oli heitä kutsunut tulemaan, oli pyry-ilma, ja heitä vastaan tuli mies ilmestyen yhtäkkiä heidän eteensä sakeassa tuiskussa.