Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Te olette paikkakuntamme ylhäisin mies, ja se, joka jotain teiltä kieltää, ei ole saanut sydäntä rintaansa. Herra tohtori, puhutelkaa te setääni minun puolestani, että hän minua auttaisi. Minä luulen niin, jota enemmän minä asiaa itsekseni mietin , ettei minun vaimoni suostu näihin tehdastuumiin, ja sanoittehan tekin äsköin, että hänen uljuuttansa täytyy ennen kaikkia kunniassa pitää".
AARON. Kiroja horna kuiskatkoon nyt korvaan Ja kieltän' auttakohon purkamaan Pakoovan sydämmeni vihan mujut! LUCIUS. Pois, verikoira, jumalaton peto! Setääni auttakaa; pois hänet viekää! SATURNINUS. Yht' enempääkö taivaall' auringoita? LUCIUS. Miks itseäsi auringoksi sanot? MARCUS. Seis, Rooman keisari, ja sinä, lanko! Sovussa riitanne on ratkaistava.
Pullistui poveni, kun ajattelin miten halulla olisin tahtonut nähdä vielä kerran setääni edes elottomanakaan. Köllähdin kiven viereen, pääni mättäälle, takkini liepeillä peitin pääni, ettei nuo harvat alakuloset sääsket tulisi viemään viimmeistä rauhaa, ja antausin muistelemaan ystävääni. Vaan siihen nukuin lehtikoivujen ja kuusten hiljasessa hymyssä.
"En juuri historian kertomuksia", sanoi Julia taas iloisesti ja rohkeasti, "mutta sitä halukkaammin muita kertomuksia, siis ilman pitkiä puheita jos setääni haluttaa tietää, minkä kaltaisen lukemisen nauttimista varten tahtoisin olla ruokaa, juomaa ja unta vailla, niin tunnustan sen olevan romanien". Vanha herra nosti kätensä ja katsahti kauhistuen ylöspäin.
Minä näin hänen naamastaan, ettei hänellä ollut valmista valhetta, minkä minulle syöttäisi, vaan että hän nyt oli täydessä touhussa jotain kelpaavaa keksiäkseen. Olin juuri aikeissa sanoa hänelle huomioni, kun joku koputti ovelle. Pyytäen setääni pysymään paikallaan menin avaamaan ja näin oven takana puolikasvuisen, merimiespukuun puetun poikasen.
Mies anna mulle, Jok' ei oo himon orja, hänet suljen Sydämmeni sydänkotaan, niinkuin sinut, Sydämmen' sydämmeen. Jo kyllin tätä. Illalla kuninkaalle näytellään; Yks kohta näytelmässä muistuttaa Mit' isäni kuolemasta kerroin sulle; Kun tulee tämä kohta, pyydän että Kaikella sielus tarmolla sa tarkkaat Mun setääni.
Mutta selvästi käsitin minä kuitenkin, että kysymyksessä täytyy nyt olla jokin erittäin tärkeä asia; ja siksi suuresti kunnioitin minä setääni, tuota tuimaa ja ankaraa kenraalia, ett'en voinut ajatellakaan olla tottelematta hänen käskyään.
"Vastaa minulle heti, määrää, jos mahdollista, päivä jolloin palaat. Me luemme viikot, Babet ja minä. Me tapaamme kohta; toivotaan!" Päivä, jolloin palaan!... Minä suutelin nyyhkien kirjettä ja luulin hetkisen suutelevani Babetia ja setääni. En koskaan saisi varmaankaan enää nähdä heitä. Minä kuolen kuin koira täällä pölyssä lyijyraskaan auringon paahtamana.
Sen nimen tähden, jot' ei kielen' ole Maininnut ennen, polvillani kerjään: Setääni vastaan sotaan älä lähde! CONSTANCE. Oi, polvillani, jotka polvistuksess' On karjenneet, rukoilen, jalo Dauphin: Oi, älä muuta sitä tuomiota, Jonk' ennakolta säätänyt on taivas! BLANCA. Nyt lempes nähdään. Mikä voisi sua Enemmän hellyttää kuin vaimon nimi? CONSTANCE. Sun tukijasi tuki: kunnia.
Silloin kohtasi hän herrajoukon ja eräs niistä tervehti kohteliaasti ja pysähtyi, niin että Blomros-parka, jolla on heikot silmät, luuli, että se oli joku tuttu. Mutta vieras kumarsi, sanoen: "Ah, kuinka se oli hauskaa minulle kohdata rakasta setääni!" Blomros ei ollut koskaan nähnyt tuota ihmistä ennen. En, keskeytti Blomros, en koskaan ijässäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät