Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Ja hän seisovi hetken siinä, tuli silmistä tuikahtaa, Sydän taukovi sykkäilemästä, povi synkästi huo'ahtaa, Kuni hurja hän painaltaapi rinnoillehen lapsostaan, Ja syöksyvi syksyn yössä vesihyrskyhyn vahtoavaan.
Kaukana kalliorannoilla Skottlannin, Missä kohoo harmaja linna Partaalla kiehuvan veen, Siellä kaariholvessa ikkunan Seisovi kaunis, sairas nainen, Kuulaan henkevä, mormorikalvas, Ja hän laulaen harppua soittaa; Käy tuuli tuivertain läpi pitkäin hiusten Ja kantaa kumman laulelon Pois yli merten myrskyäväin. Puhdistus.
Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean kartanon Siell' seisovi yksin nainen kiven reunalla kallion. Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa, Ja syksyen kolkko tuuli hänen kutria heiluttaa. Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää, Ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää.
Tuoss' seisovi vanha sorja, uros katseellaan, sävyltään, lumipäinen, kookas, norja sen moinen hän on näöltään. Mut miksipä ukko nyt pauhaa? Miks polkevi jalkaa nyt? Eletäänpähän keskellä rauhaa, mikä vimman on synnyttänyt?
Ja hän seisovi hetken siinä, tuli silmistä tuikahtaa, sydän taukovi sykkimästä, povi synkästi huo'ahtaa, kuni hurja hän painaltaapi rinnoillehen lapsostaan, ja syöksyvi syksyn yössä vesihyrskyyn vahtaavaan.
Virisi ylemmä virva, nousi niinkuin neiti nuori vyöhön saakka sammaleesta: "Tiedän syntyni, sikesin suon mudasta, maan madosta, sammakon salakudusta, kuitenkin sua rakastan, sulhoni sinisen ilman." Tuop' on muuksi muuntelihe lintu pitkien pihojen, seisovi edessä immen niinkuin sulho seppelpäinen: "Sallinet, sinut kohotan sinipilvi-siivilleni?"
Pikku mies merestä nousi, uros aalloista yleni; seisovi meren selällä. Siitä tuon sanoiksi virkki: "Onko tarve tarpojata, puun pitkän pitelijätä?" Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Onpa tarve tarpojata, puun pitkän pitelijätä." Mies pieni, uros vähäinen, hongan rannalta hotaisi, puun pitkän petäjiköstä, paaen painoi tarpoimeksi.
Minä otsani kolmasti maahan lyön, minä helmet helmahas puotan ja riisun rikkahan solkivyön. Ja ma merkkiä anon ja luotan. Mut vaiti seisovi seita yön ja yksin ma uskon ja uotan. Mun onneni kukkii kuin omenapuu kevät-öissä valoisissa, kun kuusten latvat ne kumartuu ja immet on' unelmissa.
Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi, ja aikaa kysymähän niin nyt kaikki juoksee naapuriin. Mut toisen kello edistää ja toisen jälkeen ihan jää ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy, Jos tääll' ois mies, jos yksikin, niin itse nousis tornihin ja voiman oikeudella hän sen kellon vetäis käymähän.
Tuolla kimeltäen seisovi vuori ja saaret ne tuolla Kukkaisvihkojen laill' aalloistaan kohoaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät