Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Sota on suuri onnettomuus, jolla Herra on etsiskellyt meitä meidän synteimme tähden; Jumala armahtakoon sitä, joka semmoista kokee. Te, joka olette nuori, ette suinkaan ole nähnyt muuta kuin arpia, mutta kysykää siltä maalta jolla seisotte: Ammonin lasten hevosten kaviot ovat sitä tallanneet. Mainitkaa vain Isoviha, ja te kuulette kivien puhuvan.
Ja niin totta kuin herrallakin on herra ja vaivaisella Jumala, niin totta on myös, että te ja kaikki teidän vertaisenne kerran seisotte sen valtaistuimen edessä, johon ei ihmiset pääsekään oikeutta ja totuutta mielensä mukaan väärentämään. Silloin vasta teidän tuomionne langetetaan. RISTO. Missä se on, se valtaistuin? TOPPO. Niin, missä, minäkin kysyn.
Majurin aikana me seisoimme yksi kuutta, täysissä aseissa olevaa miestä vastaan, ja tässä te seisotte kuusi yhtä vastaan, jolta vielä olette hänen aseensakin riistäneet! Jos teillä olisi hiukankaan kunniantuntoa, te käsillänne kantaisitte majuri Bertelsköldin poikaa! Onko hän vahvan majurin poika? jupisivat miehet selvästi hämillään.
Kaptenin ulkomuodossa ei ollut mitään erinomaista. Hän oli pieni, laiha mies, hyvin terävillä kasvojen piirteillä, tuuheilla kulmakarvoilla ja vähän kaljupäinen. "Vai niin, Maununpoika voi hyvin. No, miten hoitaa hän professori-virkaansa?" "Hyvin kaikkein mielestä." "Istukaa, herra! vai niin; ja hänellä on sävykäs vaimo? Istukaa, herra! se vaivaa minua kun te seisotte minun istuessani."
"Ei, mutta tunnenhan hänet hyvin." "On varsin kiitettävää, herra Bruhn, että te, joka seisotte aivan ulkopuolella seurakuntaa, noin kunnioitatte vaimonne tunteita. Se on todellakin kunnioitettavaa." "Aivan ulkopuolella seurakuntaa!" niin, sehän oli pelkkää totuutta, vaan kuitenkin tunsi hän itsensä niin peräti köyhäksi, sitä kuullessaan. Myöhemmin päivällä tuli tohtori.
»Onpa tuossakin otusta», ajatteli ukko Swart. Kuulustelu alkoi. »Mestari Pikilanka! Te seisotte nyt esivallan edessä. Sanokaa minulle, minkä vuoksi olette vanginnut nämä miehet!» »Kyllä», sanoi Pikilanka, »nähkääs, herra pormestari, eilen istuimme me, minä ja vaimoni ja lapset ja söimme perunoita ja paistettuja sillejä.
»Ei toki,« vastasi gambusino vilkkaasti, »ja varokaa ettette anna aavistaa, että haudotte sellaisia ajatuksia. Te seisotte urhoollisten miesten etunenässä, don Estevan, he uskovat että te päästätte heidät tästä pälkähästä. He eivät tuokioksikaan saa lakata sitä uskomasta, ja olkoot he vihdoinkin oikeassa siinä, että ovat luottaneet teihin!«
Viime lauantaina te vielä viinapäissänne keskenänne tappelitte. Nyt te seisotte käsi kädessä, yhdessä kaikki kuin kallio. Ja minä saatan teidät vielä suurempaan yhteyteen. Yhdistän teidät yhdeksi koko maan, koko maailman työväestön kanssa! Ja nyt ensiksikin annan minä teille lipun. Sillä jokaisella sotajoukolla on oleva lippunsa. Kas tämmöinen on oleva teidän lippunne!
Sanassa meille oli äänenpaino, joka vaikutti, että Paul taas kysyi: Mistä syystä seisotte täällä jurottaen, ikäänkuin vihollinen olisi maassa. Mistä tärkeästä asiasta te nyt tänä iltana neuvottelette? Mistäpä me neuvoteltaisiin? oli vastaus. Kun suuret herrat ratsastavat, väistyy talonpoika tiepuoleen. Jos minä olisin talonpoika, ratsastaisin minäkin, laski nuorukainen leikkiään.
"Varokaa itseänne," sanoi tämä, "sillä jos astutte ainoasti pari askelta oikeaan siitä paikasta, missä seisotte, niin olette vaarassa pudota käärmekuoppaan, joka on täynnä käärmeitä, sisiliskoja ja kaikenlaisia myrkyllisiä ja vaarallisia eläimiä ja silloin olisi vaikea pelastaa henkeänne." "Pelastakaa minua tästä murhaluolasta!" huusi sen vapiseva alkuun-pania, riippuen lujasti munkin kaulassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät